Tokoleiriltä kotiuduttu

En jaksa kyllä kirjoittaa yhtään mitään, mutta minun on silti tehtävä tämä postaus juuri tasan nyt. Tunnen itseni, ja tiedän, että jos en tee tätä nyt, jää postaus helposti tekemättä. Joten kirjoitan hyvin lyhyesti. Dino oli MIELETÖN, hienoin koira ikinä! Sehän ei ennen eilistä ollut ikinä tehnyt mitään tokojuttuja, mitä nyt osasi antaa tassua ja istui tai meni maahan pyydettäessä jos hyvin kävi. Leirin aikana se kuitenkin suoritti erinomaista seuraamista, paikallaoloa ja muutamista muista käskyistä alkeita. Aivan yllättäen Dino osasi jopa noutaa, ei tietenkään täydellisesti, mutta yritystä oli! Se osasi ilmaista minun hajuiseni puukalikan, perusasennonkin idean se selvästi tajusi. Tähän väliin vähän kuvia leiriltä :)

Oli tietysti todella riemukasta huomata, kuinka täysillä ja hienosti Dino teki hommia. Opin myös itse paljon uutta tokosta ja koiran kouluttamisesta. Olen aina pitänyt tokoa vähän jotenkin... (anteeksi kaikki tokoilijat!) mutta tiukkapipoisten elämäänsä kyllästyneiden täysin koirilleen omistautuneiden sinkkujen katkeruudelleen kehittämänä purkautumiskanavana. Okei ei ihan, mutta siis en ole tajunnut kuinka hauskaa se voi olla! Tuo leiri todella avasi silmäni sille riemulle, joka onnistuneen suorituksen jälkeen valtaa niin koiran, kuin ihmisenkin. Toko voi todella suurilta osin (tai ainakin sen tulisi olla) ihan oikeasti leikkiä koirakolle, yhteistä hauskanpitoa.

Toinen suuri ahaa-elämys, jonka leiri tarjosi, oli se fakta, että bernit eivät ole mitään sohvakoiria. Kuulostaa varmasti tyhmältä, mutta en ole ikinä ennen nähnyt bernejä, jotka ihan oikeasti antavat KAIKKENSA. Tuolla oli lukuisia hienoja koiria joita oli ilo seurata. Varsinkin esimerkiksi ruutua suorittava täysillä painava berni on kyllä mieletön näky. Yritän sanoa lähinnä tuon leirin avanneen silmäni sille, että berni voi tehdä töitä aivan suunnattoman upealla draivilla. 

Sen lisäksi, että osallistuimme usean tunnin edestä koulutuksiin, kävimme tietysti myös porukalla lenkittämässä koiria. Berneistä kyllä huomasi, että ne nauttivat toistensa seurasta. Laumassa oli hauskaa juosta ympäriinsä, ja Dino malttoi yllättävän hyvin käyttäytyä tyttöjen seurassa. En leirin aikana ottanut näitä kahta seuraavaa kuvaa lukuunottamatta kuvia poseeraavasta koirasta. Minulla on vielä niin paljon opeteltavaa uuden kamerani kanssa, etten viitsinyt alkaa kuvata vieraiden koiria niin, että olisin pyytänyt omistajia niitä asettelemaan.

Meidän huonekaverinamme oli vuoden ikäinen hauska berniherra Topi. Se tuli erinomaisesti juttuun Dinon kanssa, pojat tuntuivat viihtyvän hyvin kämpässään. Ennen leiriä mietin vähän kauhulla mitä tulee Dinon yksinolosta huoneessa, mutta sehän oli raukka niin väsynyt treenaamisesta, ettei tosiaan tehnyt mitään tuhoja. Tätä minun pitikin kysyä joltain kokeneelta koiraihmiseltä, mutta unohdin! Jos joku tätä tekstiä lukeva tietää, otan mielelläni arveluita vastaan aiheesta. Eli voiko koiralla olla eroahdistus, jos sitä ei esiinny koiran ollessa huolella lenkitetty/muuten väsytetty ennen yksinoloa? Maalaisjärjellä ajatellen tuo ei mielestäni ole mitään eroahdistusta, vaan ylimääräisen energian purkamista ei-toivottuun käytökseen. No, ei aiheesta sen enempää.

Jos se ei vielä tullut ilmi, niin leiri oli todella antoisa, varsinkin Dino oppi paljon, mutta myös minä opin monia uusia asioita, ja sain uusia mielipiteitä ja näkökulmia koirankoulutukseen. Osaavien kouluttajien opissa oli ilo olla treenaamassa. Nythän minä TIETYSTI treenaan Dinosta tottelevaisuusvalion. Ainoa ongelma on näyttelytuloksen puuttuminen, sillä Dinon omistaja haluaa kastroida koiransa ymmärrykseni mukaan melko pian. No, voimme me silti tokoa treenata, eihän se sitä estä.

¨

Dino on meillä ensi perjantaihin asti hoidossa, koska sen omistaja on ulkomailla matkoilla. Tuleva tottelevaisuusvalio ei tiedä mitään suunnitelmistani, se vain makaa puoli kuolleena olkkarin lattialla ja nukkuu hyvin ansaitsemaansa unta.