Oh girls just want to have fun

© Ronja, kiitos :)

Ihana issikkaviikonloppu takana! :) Olin kavereideni Katjan ja Ronjan kanssa Kolilla Paimentuvalla maastoilemassa ja nauttimassa upeista maisemista. Labradorinnoutaja Muppe oli myös mukana, meillä oli tosi hauska reissu. Oli parasta saada nauttia maastoilusta mielettömän rauhallisten, rentojen ja tyytyväisten hevosten (ja ihmisten!) kanssa. Ratsastimme kaksi puolentoista ja kaksi kahden tunnin maastoa, sekä kävimme Ukko-Kolilla, mistä otin nuo maisemakuvat.

Kirjoitin viimeksi samasta paikasta palattuani samasta asiasta; haluaisin kaikkien hevosihmisten tutustuvan tuolla maastoja vetävään Markukseen. Hän on todella kiltti ja rehellinen hevosille, mutta vaatii niiltä silti ehdotonta kuuliaisuutta. Kaikki Paimentuvan hevoset luottavat ihmisiin ja käyttäytyvät hyvin. Kuten yläpuolella olevasta kuvasta näkyy, Markus voi esimerkiksi jättää ensimmäisen hevosen seisomaan paikalleen sillä aikaa, kun hän kiertää tarkastamassa satulavyöt ja jalustimet. 

Ehdoton lempparini tuolta on alla olevassa kuvassa esiintyvä 6-vuotias issikkanuorukainen Väinö <3 Rakastuin siihen viime reissullamme, ja pääsin tälläkin kertaa maastoilemaan kyseisellä vesselillä. Se ei aina seuraa ihan niin orjallisesti edellä kulkevaa kuin muut hevoset, ja saattaa jopa vähän säikähtää jotain. Väinö on mielettömän kiva ja nuoresta iästään huolimatta todella luotettava hevonen. Sille pystyi hyvin antamaan laukassakin pitkät ohjat, ja Markus käytti sitä maastossa vetohevosenakin menestyksellisesti. Olin ihan onnessani, kun sain tänään taluttaa Väinön tarhasta talliin ja ratsatuksen jälkeen taas ulos. Myös Väinön puoliveli Skjanni oli todella kiva ratsastaa, sekin oli reipas ja elämänmyönteinen otus.

Ne tekee kaiken huolimatta mitä muut niist kelaa

Kävimme Elinan kanssa viemässä Nanan ja Charlien aamupäivällä lenkille, mutta silloin satoi niin paljon ettei kuvaamisesta tullut mitään. Kohta Charlie on jo niin iso, ettei siitä saa enää söpöjä pentukuvia. Törmäsimme juuri Elinan ja Nanan kanssa iltalenkillä Ilo-saksanpaimenkoiraan, josta on ihan huomaamatta tullut täysikasvuinen. Niinpä ryhdistäydyimme ja kävimme vielä iltapäivällä viemässä spanielit kuvausreissulle. Charlien kuvaaminen ilman assistenttia on vähintään haastavaa, enkä ole ottanut siitä kuvia vaikka olenkin pikkumiestä ulkoiluttanut viime aikoina.

Olen käynyt muutamana päivänä viemässä Charlien ja Hupi-parsonrusselin leikkimään yhdessä. Charlie jää vielä ihan vähän jalkoihin, Hupi on sen verran jäntevä ja varsin nopea liikkeissään. Charlien kasvaessa niistä tulee varmasti hyvät kaverit toisilleen. Nytkin niillä on jo hyvät juoksuleikit. Olen käynyt yksin viemässä pikkupoikia, joten en ole ottanut kameraa mukaan reissuille. Koiria kuvatessani on tullut huomattua, että jo yhden koiranpennun kuvaaminen (avustajankin kanssa) voi olla toisinaan haastavaa. Niinpä en edes yrittänyt kuvata kahta pentua ilman apukäsiä, siitä ei olisi varmasti tullut yhtään mitään.

Huomenna on tämän syksyn viimeiset ylioppilaskirjoitukset, sieltä pääsen suoraan tallille mahtavien kavereideni kanssa. Viikko sitten ruotsia kirjoittaessani olin lähinnä orientoitunut odottamaan viikonloppuleiriämme Perniössä. Nyt kun pitäisi kiinnostua historian ihmeellisestä maailmasta, odotan lähinnä pääseväni moikkamaan Cinaa pitkästä aikaa. No, kunhan olen ensin kirjoittanut kuusi tuntia ja yrittänyt parhaani, olen ainakin tallireissuni ansainnut.

Kaikista postauksen kuvista kiitos Elinalle!

We don't even have to try, it's always a good time

Tulin sunnuntaina kotiin ratsatusleiriltä Perniön ponitallilta, mutta en ole vielä ehtinyt kirjoittaa leiristä postausta. Olen ollut päivät koulussa ja illat soittohommissa, Nanan ulkoilutuskin on ollut lähinnä isän varassa. Huvittavaa kuinka pieneltä Nana tuntui kotiin tullessa, kun olin viettänyt viikonlopun tallin Pamela-pyreneittenmastiffin kanssa.

Olin kaverini Ronjan kanssa viikonloppuleirillä, ja oli kyllä taas mielettömän hienot kolme päivää. Kävimme maastoilemassa, hoidimme hevosia ja ihan vaan hengailimme ja pidimme hauskaa. Aikaisemmilla kerroilla hypätessäni Lady-puoliverisellä olen joka kerta tippunut, mutta tällä leirillä en vaikka hyppäsin sillä kahdesti!

Hevosten kanssa touhutessa on helppoa unohtaa ylioppilaskirjoitusstressi ja muut murheet. Tuo viikonloppu oli kyllä juuri täydellisessä kohdassa. Huomenna minulla on vielä historian ylioppilaskirjoitukset, olen vähän jo henkisesti valmistautunut uusimaan keväällä... Mutta englannin ja ruotsin yo:t menivät ainakin alustavien pisteiden mukaan ihan hyvin, joten ei hätää. Suunnitelmani mukaan kirjoitan keväällä enää pelkän äidinkielen, joten siellä on onneksi hyvin tilaa hypoteettiselle hissan uusimiselle.

Olin Ronjan kanssa koko ajan samoilla tunneilla, joten minulla ei ole itselläni omasta ratsastuksestani mitään materiaalia. Tässä kuitenkin leirivideo, jonka sain vihdoin tänään aamulla valmiiksi. Muistakaa laittaa HD päälle, jos katsotte sen :)



Lauantaiaamuna on suunnitelmissa lähteä Kolille. Kunhan vain en tule tämän kipeämmäksi, luvassa on mahtavaa issikkamaastoilua <3 Alla oleva kuva on maaliskuun reissultamme Kolilta, kohta toivottavasti pääsen sinne taas.

And all my time is yours as much as mine

Penni-beagle kotiutuukin vasta huomenna. Kävimme kavereideni Elinan ja Tuomaksen kanssa viemässä koirat iltalenkille, kuvasimme vähän videota Nanan tekemisistä. Oli kyllä hauskaa, eikä Nanaa näyttänyt juurikaan haittaavan vaikka vieressä lapsilauma pelasi futista. On se hieno koira. Ja siis nuo videossa esiintyvät tekstit ovat ihan täysi vitsi, ne tulivat siihen valmiina enkä jaksanut alkaa kauheasti vaihtelemaan niitä. Mutta alhaalla on video, nauttikaa!

Voisinpa juoksennella auringon alla

Penni saapui tänne sunnuntaina, mutta vasta tänään kerkesin ottaa kameran mukaan lenkille. Olimme Elfvikin metsässä Elinan, Pennin ja Nanan kanssa. Penni on äitini serkun beagle, joka tuli meille muutamaksi päiväksi hoitoon. Todellinen citybeagle, hillitty ja rauhallinen koira. Se on ollut meillä kerran ennenkin hoidossa monta vuotta sitten, mutta en kyllä osaa sanoa muistiko se minua tai Nanaa. Koirien ensikohtaaminen sujui niin kuin Nanalla aina uusien (tai no, tässä tapauksessa "uusien") kohtaaminen sujuu: ensin kauhea haukkuminen, sitten lenkin myötä rauhoittuminen ja rauhallinen tutustuminen.

Eilen, maanantaina, vein Pennin, Nanan ja Charlien yhdessä metsälenkille. Penni juoksutti Charlieta tosi kivasti, mutta Nana ei innostunut leikkimään kummankaan kanssa. Hihnassa koirat kulkivat yllättävän hyvin, Charlie kasvaa ihan silmissä ja käytös muuttuu koko ajan fiksummaksi. Siitä tulee kyllä vielä hieno koira, hullua kuinka nopeasti pienet koiranpennut kasvavat.

Ylioppilaskirjoitukset jatkuvat huomenna englannin ja perjantaina ruotsin osalta. Sitten onkin luvassa ihan paras viikonloppu: pääsen kaverini Ronjan kanssa Perniön ponitallille nollaamaan kirjoitustressiä ja rentoutumaan ihanien hevosten luokse. Ensi viikon perjantaina on vielä historia luvassa, saa nähdä mitä siitä tulee. Kielistä en osaa oikein ottaa enää edes stressiä, menevät miten menevät. Ja jos ei tule mitään mistään, niin sitten uusin keväällä. 

Juttelin juuri eilen kaverini kanssa tästä syksyn stressistä ja kiireestä; hänen kalenterissaan seuraava vapaapäivä (ei muuta kuin koulu) koittaa vasta marraskuun lopulla, minulla sitten kun pääsen Kiinasta kotiin lokakuun lopussa. Olemme lähdössä orkesterimme kanssa matkalle Kiinaan lokakuussa 9.-20. päivä, odotan reissua jo kovasti. Nyt pitää vielä tsempata loppuun asti kirjoitusten kanssa, onneksi nyt alkaa ehkä vähän jo tuntua siltä että kyllä tämä tästä :)

Something tells me that I'm dreaming

Nana on viime päivinä kulkenut mukanani julkisilla paikoilla, ja jostain syystä saanut yllättävän paljon kehuja tuntemattomilta ihmisiltä. Minulla oli jossain vaiheessa menossa projekti, jonka aikana kehuin tapaamiani koiria niiden omistajille. Nyt aion ehdottomasti palata kyseisen projektin pariin - niin hyvä mieli tuntemattomien  omalle koiralle osoittamista kehuista tulee!

Tänään illalla kävimme koirapuistolla moikkaamassa Timon omistajaa. Paikalla oli pitkäkarvainen collie, joka oli kovasti Timon omistajan mieleen. Tajusin juuri, että tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun julkaisen Timon omistajasta täällä kuvia :D Kai, en ole tästä kyllä ihan varma.  Sain tuon ihanan taulun häneltä (aikaiseksi yo-lahjaksi), ripustin sen heti huoneeni seinälle.

Milo on palannut kotiinsa, mutta huomenna tänne tulee taas hoitokoira. Beaglenarttu Penni on meillä keskiviikkoon asti, hauskaa nähdä sitä pitkästä aikaa. Penni ei ole esiintynyt blogissa, koska se on ollut hoidossa ennen blogin perustamista, alkuvuodesta 2011. Penni onkin ensimmäinen hoitokoira, joka meille tuli sen jälkeen, kun Nana oli muuttanut tänne. Saa nähdä muistavatko koirat toisensa, ainakin silloin muutama vuosi sitten niillä oli hyvät leikit.

Wake me up when September ends

Huhhuh. Nyt on kyllä tosiaan sellainen olo, että jos vaikka voisin herätä vasta lokakuun koittaessa, that would be great. Mutta siitä ei taida tulla mitään, niinpä on vain kestettävä ja jaksettava. Ylioppilaskirjoitukset ovat suurin ongelma tällä hetkellä, stressaan niitä edelleen ehkä vähän liikaa. Kuuntelut (englanti ja ruotsi) ovat nyt takana, niiden kirjalliset kokeet koittavat ensi viikolla ja 26. päivä vielä historia. Sen jälkeen alkaakin vapaus, odotan sitä jo kuin kuuta nousevaa. Onneksi minulla on kivoja koiria joiden kanssa rentoutua, koska (niin huolestuttavalta kuin se kuulostaakin), melkein yhdenkään ihmisen kanssa hengailusta ei tunnu tulevan mitään juuri nyt.

Ruotsin kuuntelun loputtua menin suoraan hakemaan Timon, ja kävin ottamassa meiltä Milon mukaan. Pojat leikkivät ensin meidän pihalla jonkun aikaa, ja sitten suuntasimme metsään. Siellä ajattelin ottaa vähän kivoja poseerauskuvia paimenista, mutta eihän siitä mitään tullut. Timo nimittäin päätti loikata ällöttävään lampeen, eikä sen jälkeen ollut enää kovin kuvauksellinen. Kävin Milon kanssa viemässä Timon kotiinsa ja pesin berninpaimenkoiran, se jäi tyytyväisenä nukkumaan kotiin.

Seuraavaksi menin Milon kanssa hakemaan naapuristamme Charlie-walesinspringerspanielin. Milo juoksutti Charlieta niityllä, yritin ottaa pennusta kuvia, mutta se osoittautui yllättävän haastavaksi. Treenailin Milon kanssa paikallaoloa ja luoksetuloja, se teki tosi hyvin töitä. Kävin kotona vaihtamassa Milon Nanaan, ja suuntasin spanieleiden kanssa meidän lähellä olevalle autiotalolle.

Nana ja Charlie olivat tosi söpöjä tänään, innostuin kuvaamaan niitä enemmänkin. Nyt ei ole onneksi kuin noin kaksikymmentä päivää jäljellä, ja sitten ylioppilaskirjoitukset ovat ohi. Saimme alustavat tulokset englannin kuuntelusta, ja se ainakin meni hyvin joten ehkä tämä tästä. Yritän nyt nämä viimeiset pari viikkoa keskittyä vielä edes vähän opiskeluun, ulkoiluttaa koiria ja keskittyä siihen etteivät ylioppilaskirjoitukset sitten kuitenkaan ole maailman vakavin asia.

What we dream, it's all that matters

Olen viime päivinä käynyt paljon lenkeillä koirien kanssa, mutta en ole saanut otettua kameraa mukaan. Milo-bordercollie on täällä edelleen, joten päivisin olen ulkoillut Milo-Nana-Charlie-combolla. Jengi pysyy kasassa ja toimii hihnalenkeilläkin yllättävän hyvin. Kun pääsemme metsään asti ja päästän koirat irti, Charlie ja Milo alkavat usein leikkiä. Nana selvästi pitää Milosta, ne nukkuvat vierekkäin aina välillä ja eilen (Nanan aloitteesta?!) alkoivat leikkiäkin. Eilen yölenkillä Milon ja Nanan juoksennellessa yhdessä en voinut olla ajattelematta, että Nana on kyllä varmasti tyytyväinen kun saa välillä pikkuveljen tänne hoitoon.

Charlieen Nana suhtautuu aika neutraalisti, spanielit eivät leiki keskenään mutta ei Nana pikkukoiralle juurikaan joudu murisemaan. Charlie on ihmeen reipas, tänäänkin teimme mustavalkoisten ja pikkuspanielin kanssa parin tunnin lenkin metsässä. Charlie kävi tutkimusmatkalla mutaojassa, joten pesin ja föönasin sen vielä lopuksi. Kävin ruokkimassa Charlien, ja lähdin vielä kahdestaan spanieleiden kanssa lyhyelle lenkille ja otin nämä kuvat. Silti Charlie ei oikeastaan vaikuttanut väsyneen ollenkaan. Kotiin päästessään se kuitenkin meni heti nukkumaan, joten kai se sitten oli väsynyt.

Eilen lenkillä Charlien kanssa törmäsimme 4kk saksanpaimenkoiraan, onneksi sellaisessa kohtaa että pikkupojat pääsivät telmimään. Tulin todella hyvälle tuulelle, kun katselin kahden pennun iloista leikkimistä. Ilonaiheita ei tunnu olevan mitenkään liikaa tällä hetkellä, joten yritän keskittyä pieniinkin ilahduttaviin juttuihin. Ylioppilaskirjoitukset stressaavat minua enemmän kuin ikinä olisin voinut uskoa. En saa nukuttua kuin kuudesta seitsemään tuntia joka yö, kun normaalisti nukun ainakin yhdeksän tuntia. Siedän unenpuutetta todella huonosti, joten meno voi muuttua aika mielenkiintoiseksi jos nukkuminen alkaa sujua vasta kirjoitusten loputtua. No, eipä tässä ole kuin reilut kaksikymmentä päivää ja sitten ne ovatkin jo ohi :D