torstai 28. maaliskuuta 2013

Monta kaunista koiraa ja eläinlääkärireissu

Oli vähän tällainen fiilis koko päivän, paljon paljon paljon koiria aamusta iltaan. Ei missään nimessä huono päivä, itseasiassa minulle ei suuresta koirailumäärästä huolimatta mennyt kertaakaan hermot koiriin, kai senkin voi laskea saavutukseksi. Ensin aamulla kävin sutaisemassa jotain hienoja ajatuksia ussan kolmoskurssin kokeeseen ja soitin koululla puolisen tuntia. Sitten alkoikin koirienhoito, menin suoraan koulusta hakemaan Iran lenkille. Taisinkin aiemmin jo mainita jotain Irasta, mutta se on siis naapurissamme asuva hieno 8-vuotias saksanpaimenkoiranarttu jota olen alkanut ulkoiluttaa.



Nana pääsi tietysti mukaan lenkille. Aluksi naiset eivät olleet kovinkaan sopuisia, mutta tein selväksi ettei kummallakaan ole lupaa rähjätä, ja niinpä ne rauhoittuivat hyvinkin nopeasti. Viime lenkillä en uskaltanut päästää niitä vapaaksi yhdessä, mutta tänään suuntasimme puistoon. Ihan pieni hiljainen ääni takaraivossani varoitti mahdollisesta tappelusta, mutta mitään ongelmaa ei ollut. Heittelin Nanalle lelua, ja Ira koitti vähän leikkiäkin Nanan kanssa, mutta N ei oikein lämmennyt.



Kävin viemässä Nanan takaisin, ja teimme Iran kanssa vielä lenkin. Muutama ohitus parista koirasta tehtiin, ei kovin hyvin eikä kovin huonosti. Sain Iran olemaan rähjäämättä tunkemalle sen naamariin jatkuvalla syötöllä ruokaa. Se ei kuitenkaan rentoutunut yhdessäkään ohitustilanteessa yhtään. Autoista (joita se yleensä kovasti jahtaa) neiti ei tänään pahemmin välittänyt. Hölkkäsimme aika ison osan lenkistä, ja siitä Ira selvästi piti kovasti. Oli kaikin puolin oikein mukava lenkki, erityisesti minua ilahdutti Nanan ja Iran erinomainen toimeentuleminen.


Palautin Iran, ja sieltä suuntasinkin sitten suoraan eläinlääkäriin Dinon ja sen omistajan kanssa. Dino on nyt noin kolmen viikon ajan rasituksen jälkeen alkanut ontua tassuaan. Se oli toisen eläinlääkärin määräämällä kipulääkekuurilla viikon, jolloin ontumista ei esiintynyt. Kuurin loputtua linkkaaminen kuitenkin jatkui, ja niinpä sitten Dino pääsi tänään kuvattavaksi. Kuvissa ei suoraan näkynyt mitään yhtä selitystä tilanteelle, mutta tutkimukset jatkuvat. Alla kuva Dinosta heräilemässä. 


Timo oli oikein reipas ja hieno poika koko lääkärireissun ajan. Minun piti mennä huomenna tallille, mutta nyt kun toinen sairastaa, otin sen meille tänne lepäämään ja menen sitten toisen kerran tapaamaan Wäiskiä. Kotonaan Dino tietysti voisi olla, mutta Tarmo on juuri tämän viikon lomalla eikä niitä samassa paikassa kannata pitää, kun Dino ei tietenkään saa nyt sitten riehua ollenkaan. Kuvassa Dino omistajansa kanssa.


Noh, sitten iloisempiin asioihin! Naapurini kysyi minulta eilen illalla voisinko käydä tänään viemässä hänen koiransa lenkille. Suostuin ilomielin, koska kyseessä on kaksi todella hauskaa otusta; isovillakoira Iines ja mustaterrieri Teppo. Nimistä huolimatta molemmat ovat narttukoiria, ja hienokäytöksisiä sellaisia ovatkin. Sain valjastettuani veljeni ottamaan meistä muutaman yhteiskuvan.



Kuvat otettiin, ja sitten otin sisältä Nanan. Se räyhäsi kauhuissaan Tepolle, mutta huomattuaan sen leppoisaksi kaveriksi, pääsimme lähtemään lenkille. Suuntasimme Elfvikin metsään, ja lenkki oli harvinaisen onnistunut. Välillä Teppo räksytti Nanalle, ja Nana siitä suivaantuneena ärisi takaisin. Iines oli ainoa joka sai juosta vapaana, koska Teppo on omistajansa sanojen mukaan vielä hiukan liian impulsiivinen juostakseen vapaana, ja Nana taas olisi varmasti karannut monen tunnin peuranmetsästysreissulle.




En ole keksinyt vielä yhtäkään hyvää tapaa kuvata montaa koiraa, jotka eivät pysy automaattisesti ja helposti käskyn alla paikoillaan vapaana. Niinpä olen tyytynyt tylysti sitomaan koirien hihnat johonkin kiinni, ja yleensä olen ollut tyytyväinen lopputulokseen, niin tälläkin kertaa.




Ajattelin jo palauttaa Iineksen ja Tepon, mutta Teppo tuntui vielä olevan sen verran innokkaalla tuulella, että suuntasimmekin koirapuistollemme. Siellä jotain aivan historiallista tapahtui: Nana LEIKKI Tepon kanssa! Nana ei melkein koskaan leiki muiden kanssa, yleensä siksi kun sitä ei tunnu kukaan koira oikein tajuavan kaiken räksytyksensä kanssa. Teppo kuitenkin haukkui vähintään yhtä paljon kuin Nana, joten niillä oli selvästi yhteinen mielenkiinnonkohde ja ne viihtyivät hyvin yhdessä.








Jonkunaikaa puistoiltuamme myös Tepon ja Inkun naapuri Enso saapui paikalle, ja meno senkun parani vaan. Ironista, että juuri itseasiassa siellä metsässä tarpoessamme harmittelin mielessäni sitä, kuinka Nana ei oikeastaan ikinä leiki kenenkään kanssa. Ja mietin jo, että seuraava jokin hypoteettinen toinen koirani tulee olemaan ihan varmasti KAIKKIEN koirien kaveri ja kova leikkimään. Nana selvästi osaa lukea ajatuksia, koska se leikki myös Enson kanssa oikein hienosti. Myös varsinkin Teppo ja Enso vetivät aikamoista rundia.









En tiedä onko tämä ilmiö muille tuttu, mutta minulle ainakin käy todella usein niin, että juuri kun olen lähdössä koirapuistolta, sinne tulee joku tosi kiva koira, enkä raaski sittenkään ihan vielä lähteä. Niin kävi tänäänkin, ja tämä sankari oli tällä kertaa Bátor (pahoittelut, jos nimi on väärin kirjoitettu :D). Se on ehkäpä Laajalahden mukavin koira, kaunis ja aina iloinen nuorimies. Ensin Teppo ja ehkä vähän Nanakin jaksoivat sitä juoksuttaa, mutta lopulta se juoksi vain yksikseen sähköjäniksenä ympäri puistoa.










Lopulta Teppokin vain makaili tyytyväisenä lumihangessa, joten lähdimme kotia kohti. 


keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Rallytokoa, koirapuistoilua ja tuhlaajapojan paluu

Tarmo on tullut kotiin! Se tuli viikoksi pääsiäislomalle koululta. On ihanaa nähdä Tapea taas pitkästä aikaa. Muuten se on tietysti ihan sama koira, mutta kovasti laihempi kuin lähtiessään. Se ei ole mikään ihme kun ottaa huomioon kuinka paljon koulutuksessa oleva opaskoira kävelee. Tarmo muistuttaa enemmän kärppää tai silakkaa kuin koiraa, mutta eiköhän siihen totu. Dinolla ja Tarmolla oli pientä erimielisyyttä kämppänsä kuninkuudesta, eikä niitä itseasiassa edes jätetty kahdestaan, ensin otin Tarmon päiväksi meille ja nyt iltapäivällä vaihdoin siten, että Tarmo jäi kotiinsa ja Dino tuli meille. 


 Päivällä kokeen jälkeen kävin lenkillä kaikkien kolmen kanssa, vein ne puistoon juoksemaan. Kuvia en ottanut kovin montaa, joten niiden taso nyt on vähän mitä on. Puistollakin Dino yritti kovasti isotella Tauskille, mutta ymmärsi kyllä tilanteensa vähän heikoksi kun sekä minä että Tarmo komensimme sitä lopettamaan kukkoilunsa. Puistolla en jaksanut oikeastaan treenata mitään          koirien kanssa, annoin niiden vain juoksennella niin kuin tykkäsivät.



Eilen minä ja Nana olimme ensimmäisellä rallytoko-tunnilla, ja oli hauskaa! Ensimmäinen kerta kun oli kyseessä, emme tehneet vielä mitään ihmeellistä. Lähinnä kontaktijuttuja, kotiläksyksi tuli treenata seuraamista ja käden koskemista. Molemmat sujuvat Nanalta kohtuullisen hyvin, etenkin kättä se tajuaa koskea vaikka sen veisi selän taakse. Seuraaminen on ehkä hieman innotonta toisinaan, ja se jätättää jonkun verran sekä pyrkii seuraamaan kättä. Kontakti kuitenkin pysyy aika hyvin. Ensi viikolla saadaan jo ensimmäinen kyltti treenattavaksi, jännää! Tuo kurssi kestää 10 kertaa, eli meistä ehtii tulla jo ihan mestareita sen loppuun mennessä ;) Kurssilla on yhteensä viisi koiraa, enemmän kuin millään Koirakoulu Kontaktin kurssilla jolla olemme aiemmin käyneet.



Minulla on nyt koeviikko, eli aikaa koirailulle jää hieman enemmän. Kokeisiin pitäisi tietysti lukea, mutta toisaalta olen sitä mieltä, ettei lukiossa enää pärjää edellisenä iltana pänttäämällä. Joko on tehnyt töitä jakson aikana, tai sitten ei ole. As simple as that. Minulla on muutenkin aika helppoja aineita tässä jaksossa, joten kyllä tämä tästä. Ja muutenkin enää yksi koe, ja sitten alkaa pääsiäisloma. Sain jopa töitä tämän viikon sunnuntaiksi, menen Riihimäelle taluttamaan aasia :D Uskokaa tai älkää, mutta sillä tienaa itseasiassa aika hyvin. Ja työpäivä kuluu aina nopeasti, koska asiakkaat vaihtuvat koko ajan ja saa puuhailla elukoiden ja lasten kanssa, mikäs sen parempaa. Minun piti mennä tänä kesänä töihin, mutta heikolta näyttää. Hakemuksia olen laittanut menemään kymmenkunta, ainakaan vielä ei ole napannut. Mutta ehtiihän sitä vaikka ensi kesänäkin!


Aikaisemmin toivotin iloa kaikille keskiviikkoon, mutta nyt en sittenkään viitsi niin tehdä. Katsokaa tämä kuvasarja alusta loppuun, yksi kerrallaan. Itse en itke koskaan. En koskaan, mutta tuo sai jopa minut itkemään. Todella koskettavia ja kauniita kuvia, suosittelen lämpimästi.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Vastaukset kysymyksiin ja muutama Wäiskikuva

Olin tänään Nanan kanssa tapaamassa Wäiskiä Veikkolassa, ja kuvasin Nanaa jonkun verran. Laitan tänään ottamani kuvat tänne vastauksieni joukkoon.


Oletko koskaan ajatellut hommaavasi terrieriä?


En oikeastaan, mutta bostoninterrieri kyllä kiinnostaisi. Sehän on kyllä ysiryhmäläinen, eikä siis liity tähän kysymykseen mitenkään.




Lempikoirarotusi?

Ihan mahdoton kysymys! En tiedä yhtään, joten luettelen tässä nyt muutaman ultimate-suosikin: saksanpaimenkoira, labradorinnoutaja, bostoninterrieri, rottweiler, fieldspanieli, springerspanielit, hovawart, pyreneittenmastiffi. Nuo jokainen kiinnostavat eri syistä, enkä todellakaan ole aikeissa hankkia kaikkia tuon rotuisia koiria. Noissa roduissa kuitenkin jokaisessa yhdistyvät useat koiralta toivomani ominaisuudet.


Agility vai toko, miksi?

En ole koskaan harrastanut agilityä, paitsi tietysti pihalla ja lenkillä laittanut Nanan pomppimaan milloin mistäkin yli ja ali. Tokoa olen tietysti omatoimisesti treenannut paljonkin, mutta myös ohjatuilla tunneilla. Agilitystä en osaa sanoa mitään kun en ole treeneissä käynyt, mutta se kyllä kiinnostaa minua paljon lajina.




Oletko enemmän koira- vai hevosihminen?


Jaa-a! Koiria ymmärrän huomattavasti paremmin, ja jokaisen tapaamani koiran kanssa olen tullut toimeen ja pärjännyt niiden kanssa. Hevosesta en aina tiedä miksi se tekee kuten tekee, ja hevonen on lajina muutenkin minulle esimerkiksi historiansa puolesta paljon koiraa vieraampi. Hevosta en voisi kuvitella omistavani (ainakaan vielä!), kun taas ilman koiraa en voi kuvitella olevani. Olen siis ehkä enemmän koiraihminen, mutta pidän hevosia todella suuressa arvossa.




Kesäsuunnitelmia?

Viime kesänä minulla oli koko kesä täynnä suunnitelmia, ja se oli oikein mukava kesä. Tänä vuonna minulla on kuitenkin tasan kaksi suunnitelmaa: NOK ja senioriprotu. Molemmat ovat kesäkuussa ohi, ja minulla on toistaiseksi koko heinäkuu ihan auki. Uskon kuitenkin, että jotain tekemistä keksin. Mummolassa voisin ainakin käydä Nanan kanssa, ja kyllähän se kesä ihan hengaillessakin kuluu liian nopeasti. Ainiin yhden rakkaan kaverini kanssa olemme puolivakavissamme menossa Ouluun telttailemaan, saa nähdä tuleeko siitä mitään :D Olisi varmasti hauskaa.



Mitä harrastat koiriesi kanssa?

Minulla on vain yksi koira, Nana. Dino on kaverini koira, mutta hengailee meillä aika ahkerasti. Nanan kanssa meillä alkaa ensi tiistaina 10krt rallytokon alkeiskurssi. Tähän asti olemme käyneet kahdessa eri koirakoulussa muutamilla kursseilla, mutta mitään varsinaista harrastusta meillä ei oikeastaan ole ollut. Lenkkeilemme paljon vaihtelevassa maastossa, ja Nana juoksee päivittäin metsässä vapaana. Se myös kävelee paljon, koska isäni tykkää lenkittää Nanaa koulupäivieni aikana. Kesäisin vien usein Nanan öisin pyöräretkille milloin se saa juosta niin paljon kuin ikinä jaksaa. Ja toisinaan Nana omaehtoisesti harrastaa peuranjäljestystä ja palaa retkiltään joskus nopeammin, joskus hitaammin...



Voitto vai reilu peli?

Reilu peli, melkein jokaisessa tapauksessa. Jos on fuskannut, voitto ei tunnu oikein miltään.


Palkinnot vai hyvä suoritus?

Oletan, että kysymys tarkoitti, että kummasta tulee parempi mieli. Ehdottomasti hyvästä suorituksesta! Olimme taannoin Nanan kanssa Keravalla mätsärissä, ja se esiintyi paremmin kuin ikinä. Sijoitus taisi olla PUN-2, ja palkinnot surkeat. Tuosta mätsäristä jäi kuitenkin parempi mieli kuin mistään aikaisemmista mätsäreistä, vaikka olemme voittaneet upeita pokaaleja ja ruokasäkkejäkin.


Spanieli vai terrieri?

Mistä näitä terrierikysymyksiä tulee? :'D Riippuu ihan käyttötarkoituksesta. Itselleni ottaisin spanielin (ainiin mullahan on jo...), koska oman käsitykseni mukaan se on usein helpompi saada motivoitua tekemään. Tosin jos terrierin saa motivoitua, voi sen asenne tekemiseen olla parempi.


Kesä vai talvi?

No ei ainakaan kesä, se on ehkä huonointa koirailuaikaa ikinä. Tai siis jos on kuuma. Jos on sateinen ja viileä kesä, niin sitten kesä. Mutta muuten talvi, koska silloin pystyy koiran kanssa tekemään kunnon lenkkejä eikä tarvitse odottaa yöhön asti tai herätä hirveän aikaisin ihan vaan että saisi lenkitettyä koira.



Olitko ennen sitä harkinnut englanninspringerspanielin ostoa?

Suora kysymys, suora vastaus: en. En ollut ikinä harkinnut ottavani enkkusprinkkua. En itseasiassa edes tuntenut kuin yhden rodun edustajan. Tosin onhan N puoliksi labradori, mutta what evahh.



Tykkäätkö hevosista?

Oi kyllä, ne ovat uskomattoman hienoja ja kiehtovia elukoita.



Miten Nanan luonne eroaa labbiksen luonteesta?

Se ei ole yhtä ihmis- eikä koiraystävällinen kuin tuntemani lapukat. Vieraita ihmisiä se kyllä saattaa moikata, mutta ei todellakaan esimerkiksi palkkaudu ihmisten tapaamisesta. Vieraisiin koiriinkin se suhtautuu kohteliaalla inholla, mutta se voi tietysti johtua enemmän sen aiemmista (hämärän peitossa olevista) kokemuksista kuin luonteesta.



Minkälainen ihminen Nanasta tulee mieleen?

Haha enpä ole tällaista ikinä ajatellut :D No, Nana olisi ensinnäkin todella kiireinen jokapaikanhöylä, koko ajan joku projekti menossa. Ystäväpiiri olisi todella pieni, ja tuntemattomien mielestä Nana olisi todella pelottava, ehkä vähän sekaisin. Kuitenkin ne jotka ovat sisäpiiriin päässeet, tietävät kuinka fiksu tyyppi Nana on. Nana olisi myös melko hermostunut, ja pelkäisi maailmanlopun lisäksi unohtavansa kastella kaktuksen. Pituudeltaan Nana olisi noin 165cm, ja sillä olisi pienimuotoinen pelastusrengas muodostumassa mahan ympärille.



Kamerakalustosi, millä kuvaat?

Toivottavasti voin mahdollisimman pian vastata tähän kysymykseen todella erilaisella tavalla. Mutta tällä hetkellä on käytössä ensijärkkärini Canon EOS 1000D, ja putkena Canonin 50mm f.1/8. Canonin 550D kiinnostaisi, ja tietysti joku valovoimainen putki, jossa olisi hyvä zoomi.



Miksi päädyit ostamaan juuri Nanan?

Sitä mä itseltäni kysyn joka päivä... Ei vaan! :D Itseasiassa minä en päätynyt Nanaan, vaan samainen kaverini, joka omistaa Dinon. Olin vihdoin saanut vanhemmiltani luvan koiran ostamiseen. Tuo kaverini bongasi Apulasta ilmoituksen Nanasta, ja niin me lähdimme Nanaa tapaamaan, ja tuossahan se jaloissa nukkuu tälläkin hetkellä.

Suuri kiitos kaikille kysymyksistä.





Ai että, näihin kysymyksiin vastaaminen oli niin hauskaa, että voisin vaikka kerran kuussa ottaa tavaksi tehdä kysymyspostauksen, jos joku jaksaa kysymyksiä esittää. Tuskin nämä vastaukset kenellekään muulle mielenkiintoisia olivat, mutta ainakin oli mukavaa kirjoittaa. En kyllä tajua jotain Kaktua miten hän jaksaa vastata niin seikkaperäisesti lukemattomiin kysymyksiin, minulla meni näihinkin vastaamiseen jo 20 minuuttia! Mutta nyt painun nukkumaan, voimia uuteen viikkoon kaikille. Onneksi pääsiäisloma koittaa ihan pian.



Nanan pakollinen hyvää palmusunnuntaita lukijat-posetus vielä loppuun ;)