En voi tarjota lohtua, sillä olen vain ihminen

Ja samasta syystä en pysty aina päivittämään tätä blogia niin usein kuin toivoisin. Kirjoitan nyt kuitenkin iloisesti viimeaikaisista toimistani. Vaikka vaikutti siltä etten saa yhtäkään kysymystä, on niitä onneksi tullut jo muutamia! Sunnuntaina kirjoitan sitten vastaukset, jos vaikkapa tulisi vielä joitain kysymyksiä. Ihan mieletöntä huomata, että minulla on jo kymmenen lukijaa, kyllä vanhaa sydäntä lämmittää. Mutta nyt viimeaikaisiin tapahtumiin, alkaen viime lauantailta, eli 16.3.

Silloin kävin tallilla tapaamassa Wäiskiä, hoitohevostani. Kävimme maastossa toisen ratsukon kanssa, oli aika mielenkiintoinen reissu. Menimme väärälle reitille, ja päädyimme umpikujaan keskelle metsää. Tulimme alas hevosten selästä ja talutimme kahta (siinä vaiheessa jo suhteellisen vauhkoa) kavioeläintä takaisin tielle. Siinä pääsimme onneksi molemmat satulattomuudesta huolimatta takaisin selkään, ja matka sujui hyvin takaisin. Menomatkalla tietysti kävelin Sandbackan läpi ja kuvasin hienoista tallikoirista pari kuvaa. Wäiskistä en valitettavasti saanut otettua kuvia.

Naapurissa asuvan Annin kanssa olemme käyneet pariin otteeseen lenkillä kolmen koiran kanssa. Anni käy myös viemässä Timoa lenkille, ahkerammin kuin minä. Kävelytimme Nanaa ja Dinoa, mutta mukaan pääsi myös flunssan kourissa makaavan naapurini koira Tico. Se on suomenpystykorvan ja laikan risteytys, ihan hauska koira, mutta ei kovin tiukasti kontaktia hakeva tapaus. Joitain kuviakin jopa onnistuin noilta lenkeiltä räpsimään, tässä niitä.

Nämä kaksi seuraavaa ovat valokuvauksellisesti ajatellen jotain ihan järkyttävää, mutta Nana ilmeet ovat niin onnistuneet etten voinut jättää niitä julkaisematta.

Minulla on kauhea ongelma koiria kuvatessani, olen ruvennut katkomaan niiden päitä! En tajua tekeväni tätä kuvaushetkellä, mutta sellaisia kuvia kuin seuraava löytyy aina kamerastani enemmän kuin laki sallii. Täytyy kiinnittää huomiota tähän, koska eihän tuollainen koira nyt todellakaan järkevältä näytä. Vai, mielipiteitä?

Yritin saada kaikki kolme koiraa samaan kuvaan, mutta eihän siitä oikein mitään tullut.

Toisena päivänä kävin taas Annin kanssa viemässä koiria, mutta tällä kertaa Tico ei tullut mukaan. Nana teki historiaa ja jopa leikki Dinon kanssa, se oli aika hyvin. Ne kyllä repivät vain pehmonallea, mutta leikkivät kuitenkin. Noista kolmesta seuraavasta kuvasta tykkään itse tosi paljon, onnistuivat mielestäni hyvin.

Sitten keskiviikkona kävin viemässä Dinoa ihan vain yksinään ulos, oli hauska lenkki ja sain melko kivoja kuvia otettua. Myös tokoa treenasimme jonkun verran, ihan perusjuttuja vain. On se hieno pikkumies <3

Sitten kävimme vielä eilen Jorvissa Dinon kanssa tapaamassa yhtä kaveriani. Matkustimme sinne bussilla, matka meni todella hyvin. Jo pysäkilläkin Dino vaan nukkui, ja sama meno jatkui bussissa. 

Koska koirat eivät ole toivottuja vieraita sairaalassa, kävimme kävelemässä. Jos joku on joskus käynyt Jorvissa, silloin tietää siinä tien toisella puolella olevan maaseutumuseon. Sen pihalla kävimme, ja Dino pelkäsi ihan kuollakseen puuhevosta. Todella huippuälykäs yksilö. Oli muuten todella haastavaa saada se noin lähelle puuhevosta, se oli oikeasti kauhuissaan. Oli se hevonen kyllä aika aidon näköinen, itsekin kauempaa katsoin että se on aito.

Kävimme tietysti myös kahvilassa, sinnekään Dino ei kyllä sisälle päässeet, ja solidaarisesti mekin nautimme pullamme pihalla.

Kotona bussipysäkillemme lankesi kaunis ilta-aurinko, innostuin ottamaan Timosta Erittäin Taiteellisia kuvia. Ovatko teistä hienoja? Onko mv vai värillinen parempi?

Muistutan vielä, että kysymyspostaukseen saa käydä kysymässä mitä vain maan ja taivaan väliltä, vastaan kaikkiin kysymyksiin tämän viikon sunnuntaina. Mutta tällä puheella, pahoittelut ylipitkästä postauksesta ja hauskaa viikonloppua kaikille!