You just keep me hanging on

Tänään lenkillä olivat mukana:

Opas Tarmo

Nana

Opas Uffe...

...ja tietysti Timo josta en ottanut yhtäkään yksittäiskuvaa nähtävästi. Tarmo tuli kotiinsa lomalle uuteenvuoteen asti, ja ilokseni voin kertoa sen näillä näkymin aloittavan maaliskuussa opaskoiran työt. Timo ja Tarmo eivät tule kovinkaan hyvin juttuun, joten Timo on asustellut nyt meillä. Tämä ei muiden perheenjäsenteni mielestä (kissa mukaanlukien) ole kovinkaan hyvä järjestely, joten Timo lähtikin tänään kuitenkin kotiinsa. Sille on kuitenkin kiikarissa toinen hoitopaikka jossa se saisi viettää loppuvuoden.

Tarmon kotona on Timon lisäksi nyt myös Opas Uffe, Tarmon velipuoli. Se on Tarmon omistajien serkun koira ja neljä päivää hoidossa Tarmon luona. Hauska koira, todella pehmeä ja ystävällinen otus. Siitä ei opaskoiraa tullut, vaan Uffe viettää kotikoiran elämää Tampereella. Kävin kaikkien neljän koiran kanssa yksin lenkillä, ja vaikka alku olikin aikamoista sählinkiä, alkoi kävely jossain vaiheessa jopa sujua. Saimme melko huvittuneita katseita vastaantulijoilta ja koirapuistolla jonkun pikkukoiran omistaja kauhisteli että eiväthän ne kaikki ole omia koiriani. Vastasin, että onneksi eivät :D

Tähän loppuun kerron vielä yhden kurjan jutun: Nanalle tuli perjantaina haava kieleen. Tapaturma sattui jo aamulenkillä, mutta en tajunnut haavan olemassaoloa ennen kuin tulin koulusta kotiin. Nana oli ihan sen oloinen kuin kyy olisi sitä purrut: kuono turvonnut, tärisi, kuolasi ja ei meinannut pysyä pystyssä. Kävimme lääkärissä ja kieli tikattiin, Nana oli jo lauantaina ihan oma itsensä. Reipas otus, hyvästä pohjakunnosta on selvästi iloa aina joskus. Mutta kyllähän tuollaista aina säikähtää, on inhottavaa nähdä kun oma koira kärsii. Nyt tilanne on kuitenkin erinomainen, onneksi suussa selvästi haavat paranevat nopeasti.

Viikonlopusta Timon kannalta on vähän iloisempia kuulumisia: se oli minun ja parin kaverini mukana partioleirillä. Timo viihtyi metsässä erinomaisesti, nukkui kanssamme teltassa, viihdytti partiolaisia ja kerjäsi ruokaa leirinuotiolla. Olin todella tyytyväinen Timon käytökseen viikonloppuna, hieno pikku partiokoira. Se piti koko viikonlopun uskollisesti partiohuiviakin kaulassa!

Dont let go of the things you believe in

Kaunis aamulenkki kauniin koiran kanssa. Näin syysloman viimeisen päivän kunniaksi on mukavaa, että en ole enää flunssassa. Ruotsin epäsäännöllisiä verbejä pitäisi vähän ehkä opiskella tiistain koetta varten. Muuten elämä hymyilee, kaikki on jotenkin niin kovin helppoa ja hauskaa juuri nyt.

Jos vain uskaltaa, kerran kaiken saa

Ihan huomaamatta tänne on saapunut kaksi uutta lukijaa, tervetuloa teille! :) Ajattelin, että näin monen lukijan kunniaksi olisi kiva järjestää jotain erityistä. En vain tiedä mitä, enkä tiedä onko kenelläkään tarvetta jonkunlaiselle erikoispostaukselle. Jos on, niin toivokaa jotain, voisin mielelläni toteuttaa toiveita jos sellaisia jollain on. Se ei kuitenkaan ole tämän postauksen aihe.

Olen jo pitkään miettinyt, että koiraihmiset ovat vähän kummallisia. Osa on hullun fanaattisia, ruoan on oltava barffia tai mistään ei tule mitään. Saksanpaimenkoira on Ainoa Oikea Rotu, pikkuräksyt ärsyttäviä, koira jonka kanssa ei harrasteta tavoitteellisesti on turha, on oltava A/A-lonkat tai koira joutaa kuoppaan, seurakoirat ovat syöpä, kuonopanta on kamala, pakotteet ovat kamalia, kouluttamaton koira on kamala, minun koirani on parempi kuin sinun koirasi... ja niin edelleen.

Näin syksyn pimetessä ja kurakelien (ja loputtomalta tuntuvan pesemisen) alkaessa haluan koota kohdalleni sattuneita kauniita ja mukavia muistoja tähän postaukseen.

1. Olen saanut tutustua lukemattomiin hienoihin koiriin ja oppia jokaiselta jotain uutta. Yritin karsia tähän vain muutaman, onnistumisen tasosta voidaan olla montaa mieltä.

Fieldspanieli Goloworez Thriller "Elmo"

Pyreneittenmastiffi Pamela

Suursnautseri Hodu

Sekarotuinen Rocky

Punainen irlanninsetteri Nelly

Saksanpaimenkoira Sensen mann Domino, "Aapo"

Suomenlapinkoira Pessi

Walesinspringerspanieli Hamppu

Jackrusselinterrieri Max

Siperianhusky Remu

Chihuahua Minni

Labradorinnoutaja Jaffa

Saksanpaimenkoira Tino

2. Lisäksi olen saanut tutustua uskomattoman hienoihin tyyppien ihan vain koirien ansiosta. Meidän koirapuistollamme olen hengannut jo kauan ennen kuin edes omistin koiraa ja olen saanut paljon tietoa erilaisista koirista ja kaikista mahdollisista koiriin liittyvistä (ja liittymättömistä) asioista. Olemme asuneet Laajalahdessa jo 10 vuotta ja perheestämme minä olen oikeastaan ainoa joka tuntee naapurustostamme ihmisiä, koska olen tutustunut melkein jokaiseen koiraihmiseen muutaman kilometrin säteellä.

3. Koirien kanssa oleminen on ollut joskus hankalina aikoina oikeastaan ainoa asia jota olen jaksanut tehdä ja josta olen saanut voimaa jatkaa eteenpäin. Varsinkin Nana on ollut ihan käsittämättömällä tavalla avuksi minulle elämän ollessa hankalaa.

3 ½. Muutaman... en nyt sanoisi hankalan, mutta vähän haastavamman koiran kanssa yhteisen sävelen löydettyäni olen saanut huomata, että osaan tehdä edes jotain oikein. Lisäksi olen saanut koirien kanssa onnistumisista itsevarmuutta.

4. Olen saanut oppia millaista on elää olennon kanssa, joka rakastaa minua enemmän kuin itseään. En osaa sanoin kuvailla kuinka hienoa voi olla koiran ja ihmisen välinen ystävyys. Olen muutaman koiran (Sulo, Nana, Tino) kanssa päässyt jotenkin "syvemmällä tasolla" yhteyteen, sellainen tunne on jotain käsittämättömän hienoa. Toivon, että jokainen koiranomistaja saa kokea sen oman koiransa kanssa.

5. Yksikään koirankouluttaja tai -omistaja ei ole koskaan valmis. Kaikki voivat aina oppia lisää koirista, ymmärtää niitä vähän paremmin ja tietää jotain lisää. Se on ehkä kaikkein hauskinta koirissa, kukaan ei voi sanoa olevansa täydellisen valmis ja erehtymätön. Tai tietysti voi, ja jotkut tuntuvat käyttäytyvän sen mukaan, mutta en usko sen olevan mahdollista. Siinä piileekin se kauneus, joka minua kiehtoo koirissa. Totta kai jotkut ihmiset tietävät enemmän kuin toiset, mutta kukaan ei ole täydellinen.

Minusta olisi kiinnostavaa kuulla mikä teidän mielestänne on parasta koiranomistajuudessa, koirissa tai elämässä koirien kanssa?

Mitä näät se totta on

Kun kävelimme noiden neljän koiran kanssa, en voinut kuin miettiä että mistä ne kaikki tulivat.... Nana nyt on Nana ja Sofi on Sofi. Timon omistajan poika oli kipeänä tänään, joten Timo tarvitsi liikuntaa. Ja Milo on meillä hoidossa tiistaihin asti koska sen omistaja lähti käymään Venäjällä. Siispä lenkillämme oli mukana neljä koiraa. Kaikki sujui kuitenkin yllättävän hyvin, mitä nyt Sofi ja Nana ottivat loppulenkistä vähän matsia ja taluttajat turhautuivat välillä vetäviin koiriin.

Kun nyt kerran lenkille lähdettiin, ei ollut mitään syytä palata heti kotiin. Niinpä lenkkimme jatkui niin pitkään että pimeys ehti laskeutua. Juuri sitä ennen saimme nauttia kauniista ilta-auringosta, otin muutaman kuvan joista varsinkin ensimmäiseen olen todella tyytyväinen. Kun on lenkillä noinkin monen koiran kuin neljän kanssa, se tuntuu aluksi epäkätevältä ja siltä että koiria on ihan liikaa. Mutta kun on jonkun aikaa kävellyt, ei sitä enää osaa ajatella että koiria on jotenkin monta. Ne vain tallustavat (tai no, lähinnä laukkaavat vapaina) eteenpäin tyytyväisinä, yhtenä laumana.

Ensi viikolla onkin syysloma, mutta vasta torstaista eteenpäin. Alkuviikkoni on _kamala_, liikaa soittojuttuja ja muita kiireitä joten en välttämättä ehdi päivittämään. Onneksi loma tulee, sitten on aikaa ottaa hienoja kuvia ja istua koneella ;)

There's that look in your eyes

Jos joku ei ole vielä ulos katsoessaan sitä huomannut, niin kyllä, nyt on syksy. Kävin aamulla viemässä Rasmuksen kotiin ja hoidin Wäiskiä, mutta ehdin silti yhdeksitoista kouluun. Tehokkuus kannattaa aina! Niinpä ehdin käydä Timon ja Nanan kanssa rauhassa lenkillä metsässä koulun jälkeen ennen kuin ryntään taas kohti seuraavia haasteita. Tänään oli jotenkin todella helppoa ja hauskaa kuvata koiria, lenkistä jäi hyvä mieli. Minulla ei oikeastaan ole muuta asiaa, joten annan teidän ihailla rauhassa lenkin kuvasaldoa.