Juuri kun täältä ehti edellinen hoitokoira lähteä, saapui seuraava :D Vili-vehnäterrieri on vanha tuttu, on aina kiva saada samoja koiria uudestaan hoitoon. En ollut lainkaan suunnitellut tai miettinyt tätä juttua, mutta huomasin äsken kuvia muokatessani ottaneeni perjantaina lähes identtisen kuvan samasta kolmikosta vähän vajaa vuosi sitten:
heinäkuu 2013 |
huhtikuu 2014 |
Vili on todella kohtelias, hyväkäytöksinen ja helppo koira, joten otan sen mielelläni meille. Koska nyt on loma, lähdimme Tiian ja Sofin kanssa heidän mökilleen.
Olen monta kertaa eri paikoista lukenut ja ihmisiltä kuullut, että heidän koiransa nauttivat mökillä olemisesta. Nana ei ole ollut kuin kerran mökillä mukana, enkä varsinaisesti ole koskaan tajunnut mitä ihmiset tarkoittavat sanoessaan koiriensa nauttivan. Olen itseasiassa jopa pitänyt sitä jonkinasteisena koiran inhimillistämisenä ja ajatellut, että omistaja siinä nauttii eikä koiralle ole niin väliä missä ollaan. Nyt joudun kuitenkin myöntämään olleeni väärässä. Nana nautti ihan mielettömästi mökkielämästä, samoin Vili ja Sofi tietysti. Nana ja Vili hengailivat kahdestaan pihalla vaikka kuinka paljon aivan rauhallisina, Nana juoksi ympäri valtavaa pihaa suunnattoman onnellisena ja voi, hienoja koiria meillä.
Nana näytti hurjan puolensa perjantaina, kun se otti yhteen Sofin kanssa. Tilanne käynnistyi kun Nana oli kyttäämässä minulta herkkuja kun olin syömässä, Sofi tuli siihen viereen ja siinä se sitten olikin. Ei kestänyt kuin muutaman sekunnin, että tajusin kiskoa koirat irti toisistaan, mutta siinä ajassa Nana oli jo saanut Sofin nenän aika hurjaan kuntoon. Onneksi se ei vuotanut verta ja oli seuraavana päivänä jo paljon paremman näköinen. Pikkukettu-raukka vain säikähti aika pahan kerran :( No, koirat ovat koiria ja minun olisi pitänyt olla tarkempi tuossa tilanteessa, lukea tarkemmin koiria ja siten estää etukäteen koko rähinä. Toisaalta en pidä kummankaan koiran käytöstä mitenkään käsittämättömänä, niillä on aina muualla kuin lenkillä ollessa pientä eripuraisuutta ja tuijottelua, joten ei ihme että se lopulta eskaloitui pienimuotoiseen yhteenottoon.
Muuten koirat olivat oikein hienosti yhdessä, enkä usko että Nanan ja Sofin välillä mitään ikuista vihanpitoa on. Mökkireissu oli todella onnistunut, ja juuri sitä mitä tarvitsin nyt. Minulla on ollut todella kova kiire tässä muutaman viikon ajan, ja läheiset ystäväni ovat jopa olleet sitä mieltä että kärsin jostain pienimuotisesta burnoutista. En siitä tiedä, mutta olen ollut todella väsynyt kun kiire loppui vihdoin. Siksi oli ihanaa olla muutama päivä mökillä rentoutumassa: nukkua, viedä koiria ulos, syödä ja tietysti treenata tokoa aina välillä.
En jotenkin saanut otettua kuvia kuin tuolla yhdellä lenkillä. Minulla on muutenkin ollut pienimuotoisia ongelmia valokuvauksen suhteen, inspiraation puutetta tai jotain. Luultavasti nyt kun minulla on "vain" koulua muiden ylimääräisten juttujen loputtua, ehdin enemmän paneutua kuvaamiseen ja tämä ongelma helpottuu. En ole viime aikoina ehtinyt juuri ollenkaan viedä Nanaa kunnon lenkeille, joten minun kiireideni loppuminen ja pääsiäisloma tulevat kyllä erinomaiseen saumaan. Parin viikon päästä onkin jo vappu, eli Nanan 8-vuotissynttärit, käsittämätöntä kuinka nopeasti aika kuluu.