Walesinspringerspanieli Charlie on meillä hoidossa, toinen kuvassa esiintyvä vieras koira on Elinan isoveljen bolonka-jackrussel Bella. Kuvista, joissa itse esiinnyn, kiitos Elinalle. Kuten myös iltalenkkiseurasta. Juuri mikään ei ole selvää eikä järjestyksessä, mutta se ei estä nauramasta. Katsotaan nyt, ehkä hymy vielä hyytyy syksyn mittaan. Toivottavasti ei!
torstai 27. elokuuta 2015
sunnuntai 16. elokuuta 2015
Olen vain osa tätä maailmaa
Minulla on ollut riittävästi hoitokoiria viime aikoina, mutta en ole ottanut niistä kuvia. Norfolkinterrieri Cola oli meillä melkein pari viikkoa hoidossa, ja walesinspringerspanieli Charlie kävi myös kylässä. Jopa berninpaimenkoira Timo (aka Dino) ilahdutti meitä läsnäolollaan viikon verran. Koirien kuvaaminen tai blogiin kirjoittaminen ei edelleenkään nappaa. Välillä laitan kuvia instagramiin, sieltä minut löytää nimimerkillä maalari, jos joku haluaa käydä tutkimassa.
Kävimme tässä päivänä muutamana siskoni Katrin kanssa Laajalahden venesatamassa ottamassa kuvia. Kun kerrankin sain minusta ja Nanasta yhteiskuvia, päätin tämän olleen bloggaamisen arvoinen iltalenkki. En voi olla lisäämättä näiden ihastuttavien kuvien oheen tämänhetkisiä fiiliksiäni.
Kaikilla (itseironiaa, ei tietenkään kaikilla) ikätovereillani alkaa yliopisto, työt, edes joku onneton työpaja. He suuntaavat armeijaan, ammattikorkeakouluun, tai perustavat ikioman yrityksen. Heillä on merkityksellinen seurustelusuhde, kihlautuminenkin siintänee jo mielessä. He muuttavat pois kotoa, itsenäistyvät, edistyvät elämässään kaikin tavoin, ja kasvavat ihmisinä täyttääkseen velvollisuutensa vastuullisina veronmaksajina. Itse en ole edes hakenut töitä, enkä päässyt haikailemaani opiskelupaikkaan. Olen keksinyt mitä villeimpiä suunnitelmia siitä, mihin aion hakea ensi keväänä. Siihen asti olisi kuitenkin varmaan järkevää keksiä jotain tekemistä. Siis muutakin, kuin koirien ulkoiluttamista, tietenkin.
"Seisoseisoseiso seiso siinä nyt hetki Naaanu paikkaseiSOnyt" no seistään nyt sitten:( haluaisin juoksennella:( |
Palkkaus onnistuneesta luoksetulos...luoksehaahuilusta. luokse epähuomiossa sattumisesta. |
"Kova sana!" |
Onneksi minulla on rakas perhe, upeita ystäviä ja paras koira ikinä - tilanne voisi olla huomattavasti huonompikin. Eiköhän tästä hyvä elämä tule. Ja miten voisi olla tulematta, koska hyvää elämäni tuntuu nyt jo olevan, juuri tällaisena merkillisenä haahuiluna. Turha valitus siis lakatkoon ja erästä ystävääni lainatakseni, lähetään koittaan.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)