sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Mä joka päivä töitä teen

En joka päivä, mutta aina välillä, onneksi. Noita töitä voisin kyllä tehdä enemmänkin, aasintalutus on ihan tosi hauskaa puuhaa ja saan vielä palkkaakin niin mikäs sen parempaa :D Täällä on aina vain koirakuvia, niin ajattelin että ehkä myös näitä muita elukoita olisi hauska laittaa tänne kun nyt niidenkin kanssa olen hengaillut. Lauantaina oltiin Kannelmäessä, oli kyllä todella kuuma. Asiakkaat olivat kuitenkin koko päivän hyväntuulisia ja Violetta-aasikin jaksoi helteestä huolimatta loppuun asti, joten oli mukava päivä.





Ei oo mitään muuta kuin tää


Eilen täällä oli päivän ajan hoidossa Muppe-labbis. Se sulautui hyvin joukkoon ja oli oikein harmiton hoidokki. Diego sai hyvän leikkikaverin Mupesta, kävimme kavereideni Elinan ja Tuomaksen kanssa viereisessä Elfvikin metsässä juoksuttamassa ja kuvaamassa koiria. Muppe pisti yllättävän hyvin kampoihin Diegolle, ja Diegokin yllätti minut käyttäytymällä kuin herrasmies!




Ihan kauheaa, että Diego lähtee jo muutaman päivän päästä kotiin, sitä tulee ikävä. Tänään meillä on Diegon kanssa ollut pitkä päivä, lähdimme aamulla Ojangon koiraurheilukeskukselle katsomaan rallytokokisoja ja kotiuduimme vasta muutama tunti sitten. Oli hauska päivä, mutta nyt kyllä väsyttää ihan kiitettävästi sekä minua, että koiraa. Diego osasi hienosti liikkua julkisissa ja käyttäytyi mallikelpoisesti kuten aina. Ensi viikolla on vielä muutama koe, ja sitten alkaakin onneksi jo kesäloma. Loppuun vielä Elinan, Nanan ja Diegon yhteiskuvat :) On kivaa käydä yhdessä viemässä nelijalkaisia ulos, onni ovat koirista kiinnostuneet ja pitävät ystävät. 

torstai 22. toukokuuta 2014

No ne on toisia aineita mistä tämmöset koostuu


Meillä oli mukavan rentouttava ja hauska mätsärireissu tänään Rastilassa. Yritin saada Nanan veteraanikehään, mutta sinne eikä BIS-kehään ei huolittu sekarotuisia. Sehän ei kyllä meitä haitannut. Tällä hetkellä Nana on Katjan sanoin kaljuksi kynitty. Onneksi Naanun turkki ei kuitenkaan järkyttänyt tuomaria ja kaikki sujui hienosti. Nana ei nuuhkinut kehässä kertaakaan maata, seisoi rauhassa ja ravasi nätisti, edistystä viimekertaiseen. Se on mysteeri ettei Nana ikinä hauku mätsäripaikalla muita koiria, ei vaikka joku tunkisi rekkunsa ihan kiinni siihen. Nana sai treenata häkissäoloa tänään, sekin sujui.


Juuri tällaisina aikoina kun on vähän liikaa isompia ja pienempiä murheita, on kullanarvoista että on hyviä tyyppejä ja kivoja koiria joiden kanssa hengailla. Teki todellakin hyvää saada viettää ilta kauniissa auringonpaisteessa ja nauttia elämästä. Haimme kotimatkalla Itiksestä ruokaa ja Diego keräsi paljon ihailevia ja (valitettavasti) jopa kauhunsekaisia katseita.


Huomenna on juuri sopivan kiireinen päivä. Minun pitää mennä koululle vasta kahdeksitoista ja silloinkin vain puhallinorkesteritreenejä varten. Illalla menen Kirkkonummelle teatteriin katsomaan näytelmän, jossa yksi kaverini on pääosassa. Koirien kannalta siis positiivinen päivä, koska minulla on paljon aikaa viedä niitä ulos. Lauantaina tänne tulee päiväksi vielä kolmas koira. Joskus meinaan pysähtyä pohtimaan onko näissä mun koirakuvioissa enää mitään järkeä, mutta sitten onneksi tulee kiire lähteä koirien kanssa ulos enkä ehdi vajota sen syvemmälle mietteisiini ;)

Sukelletaan syvyyksiin ja meritunnelmaan



Eilen illalla kävimme Laajalahden venesatamassa. En viitsinyt antaa koirien uida samaan aikaan kun siellä pyöri aika paljon porukkaa muutenkin, mutta sujui sekin että toinen odotti kaverin uidessa. Väsäsin eilen kymmenessä minuutissa maailman järkyttävimmän kesätrimmin Nanalle, onneksi se ei näytä tuossa kuvassa niin pahalta kun toinen on märkä ;) Saa nähdä mitä tuomari sanoo tänään, aiomme nimittäin lähteä Rastilaan mätsäriin. Diego ei valitettavasti pääse kehään, koska sen rokotuskortti ei ollut löydöksissä. Mutta mukaan se tietysti lähtee, saa nähdä mitä tästä tulee.



Nanaa pitäisi ehdottomasti viedä useammin uimaan, tekisi sen hypoteettiselle nivelrikolle ja ainakin lihaskunnolle hyvää. Nana ui mielellään ja tuonne rantaan ei meiltä kauaa kävele, joten toivottavasti aktivoidun asian suhteen nyt kun sääkin on jo niin lämmin ettei Nanan varmasti tarvitse palella.

Mutta huoneessa ilma on tunkkainen, ja lähdin puistoon katsomaan tähtiä


Paitsi että asumme kaupungissa, joten ei täällä tähtiä juurikaan näy. Tai jos näkyy, niin ei vielä silloin kun olimme lenkillä, joskus kymmenen aikaan illalla. Nämä kuvat ovat maanantailta, en ole ehtinyt aikaisemmin tehdä tätä postausta. Meillä oli hauska iltalenkki Diegon ja Nanan kanssa, koirat käyttäytyivät hienosti. Taas kerran olen saanut huomata, että teen paljon pidempiä ja monipuolisempia lenkkejä kun täällä on hoitokoira. Nanan kanssa jämähdän aina kiertämään niitä samoja reittejä, mutta kun on hoitokoira, tulee tehtyä kiinnostavampia lenkkejä.



Valo oli kummallinen, olisin halunnut ottaa paljon lisää kuvia, mutta tuon alla olevan Diego-kuvan otettuani alkoi tuntua siltä että ihan kohta sataa. En halunnut kastella (tietysti ilman laukkua) mukana ollutta kameraa, joten aloimme kävellä ripeästi kotia kohti. Matkalla oli kuitenkin pakko pysähtyä ottamaan vielä nuo kaksi alinta kuvaa. Sade ehti kuin ehtikin alkaa vielä juuri ennen kun pääsimme kotiin, mutta siitäkin onneksi selvittiin.




maanantai 19. toukokuuta 2014

And we are all connected to each other


Diego is here! :) Reilu parivuotias staffi/amstaffi/pitbull-mix, reipas ja iloinen otus. Se on meillä vähän reilun viikon, ensi keskiviikkoon asti. Nana otti toisen hyvin vastaan, koirat tuntuvat pitävän toisistaan. Kävimme lenkillä aluksi ja piipahdimme tyhjänä olevaan koirapuistoonkin käymään. Diego on nyt jo asettunut meille tosi hyvin, varmaan osaltaan hellesääkin vaikuttaa ettei toinen jaksa reuhtoa. Äsken veljeni tuli kotiin ja Diego luuli että sen on puolustettava taloa hirvittävältä tunkeutujalta, mutta muuten täällä on ollut rauha maassa. Odotan innolla mitä viikko tuo tullessaan, ainakin torstaina varmaan menemme mätsäriin ja uimisesta Diego kuulemma pitää, eli jotain sellaista varmaankin luvassa.


sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Luulin katoavani, mutta pääsin kuitenkin takaisin

Huhhuh, onneksi nyt on ilta ja kohta pääsen iltalenkin kautta nukkumaan. Tänään on ollut aika paljon kaikenlaista ohjelmaa, jaksoin kuin jaksoinkin pitää kameraa mukana ja ottaa kuvia. Joten tämän voisi melkein laskea jonkun tason my day-postaukseksi. 

Aamulla lähdin kohti Keravaa, työt alkoivat puoli yhdeltätoista. Junissa oli mukavan rauhallista, ja matka sujui vikkelästi. Perillä pääsin asemalta oikeaan paikkaan kätevästi mukaan ottamallani pyörällä. Olin huolellisesti printannut itselleni kartan, että löydän perille (koska minulla ei ole älypuhelinta), mutta jätin laput tietysti sitten kotiin. En kuitenkaan eksynyt, minulla on hyvä suuntavaisto. Koska kyse on minusta, työt olivat tietysti aasin taluttamista :D Mukava aamu, pienten lasten ja superkilttien eläinten kanssa työskentely on hauskaa ja aika kului äkkiä. 


Paikalla oli myös kaksi kolmikuista koiranpentua, Elvis ja Elle. Olisin halunnut mieluiten käyttää koko työaikani niiden paijaamiseen, ihania pikkuisia. Kuuma sää vaikutti varmasti pentujen jaksamiseen, ne nukkuivat suurimman osan ajasta. 


Kotimatkalla Keravalta tajusin, että helpointa viedä muiden koirat lenkille ennen kuin menen kotiin. Niinpä ajoin suoraan Leppävaaran asemalta hakemaan ensin Timon ja sitten Hampun. Vein ne metsään juoksemaan vapaina, mutta leikkimisestä ei tullut mitään kun Hammpu ei uskonut ettei Timo aio syödä sitä. Kovin kiltisti molemmat kuitenkin juoksentelivat ympäriinsä, oli oikein rentouttava lenkki.



Samalla kun palautin Hampun, parsonrusseli Hupi pääsi tapaamaan Timon. Oli huvittavaa, ettei pikkuinen osannut lainkaan pelätä valtavaa berniurosta. Enemmän pikemminkin Timo vaikutti pelkäävän täysillä päälle tulevaa Hupia... Todella rohkea pentu, ei voi muuta sanoa. Ja suloinen!



Kävin viemässä vielä Timon kotiin, ja ehdin olla kotona ehkä kymmenen minuuttia kun norfolkinterrieri Cola saapui. Se tulee meille hoitoon heinäkuun alkupuolella, ja tuli nyt käymään. Meidän piti lähteä aluksi lenkille, ja olin suunnitellut päästäväni Nanan moikkaamaan Colaa vasta, kun olemme turvallisesti pois pihasta. Nana kuitenkin jotenkin ihmeen kaupalla onnistui ninjailemaan itsensä oven raosta kun menin avaamaan ovea. Olin positiivisesti yllättynyt Nanan käytöksestä, se nuuhki nopeasti Colan ja menetti heti mielenkiintonsa sitä kohtaan.


Kävimme metsässä lyhyellä lenkillä, Nana kunnostautui lintukoirana ja toi jostain löytämänsä linnunraadon. Muuten se sinkoili huomattavasti tavallista vähemmän, ehkä kuumuus vaikuttaa senkin suorituskykyyn. Nanalla on tänään ollut minun osaltani huomattavan hiljainen päivä, mutta isäni on onneksi ulkoiluttanut sitä. Kävin hakemassa Timon vielä takaisin tänne, se lähtee aamulla vasta kotiin. Huomenna tänne ilmestyy ihan uusi hoitokoira, jonka olemassaolosta sain kuulla vasta tänään. Tästä tulee varmasti hauskaa, palaan huomenna tai viimeistään tiistaina asiaan :)


lauantai 17. toukokuuta 2014

Sinä pidät minua pystyssä



Pääsin tänään tapaamaan viikko sitten kotiutunutta parsonrusselinterrieriherraa, Hupia. Se on muuttanut tänne Laajalahteen melkein naapuriin, walesinspringerspanieli Hampun kaveriksi. 


Nana ei päässyt tapaamaan pentua, kävin kuvaamassa ja paijaamassa pientä ja otin Hampun mukaani iltalenkille. Hupi on todella reipas ja iloinen pentu, tyypillinen terrieri. Siitä näkyy toivottavasti toisenkin kerran kuvia täällä, ja heinäkuussa se tulee Hampun kanssa meille hoitoon.




Nana ja Hamppu ovat aika tyypillisiä spanieleita, nättejä mutta eivät aina niin fiksuja. Iltalenkillä oli hauskaa, koirat juoksivat metsässä tyytyväisinä ja minä yritin saada otettua kuvia. Koko Laajalahti oli merkillisen hiljainen, missään ei tullut ihan paria koiraa lukuunottamatta ketään vastaan. Niinpä Nana sai juosta suurimman osan lenkistä vapaana. Sillä ei kuitenkaan ollut enää kauheasti energiaa, koska olin sen kanssa aamulla monta tuntia tallilla.



En ottanut kameraa tallille, mutta olisin kyllä saanut paljon hauskoja kuvia. En voinut ratsataa, koska Nana oli mukana joten kävin taluttamassa Cinaa maastossa. Halusin, että hevonen pääsee lampeen kahlailemaan kun se siitä niin kovin pitää. Pienen pähkäilyn jälkeen laitoin Cinan riimuun kiinni Nanan hihnan, ja siihen perään vielä riimunnarun, ja niin pääsi tamma uiskentelemaan :'D Nanakin innostui uimaan ihan kunnolla. Oli ihanaa kävellä kaikessa rauhassa kahden kivan elukan kanssa metsässä, takkia ei todella tarvinnut ja auringonpaiste oli mieletön.


Kevät on todella täällä, minulla on enää kaksi päivää koulua ja koeviikko jäljellä. Sitten pitääkin alkaa lukea kirjoituksiin... Tai pitäisi, itseni tuntien luultavasti keskityn kesällä lähinnä koirienhoitoon ja lomailuun.