Päätin juuri lopettaa päivämäärillä otsikoinnin!

Parempi otsikko olisi kenties ollut jotain lätinää päivän toiminnoista, mutta kenties ne tulevat ilmi tässä tekstiä lukiessakin. Aamulla kävin tekemässä saksankokeen joka ei mennyt ihan putkeen. Lähdin kokeesta heti kun mahdollista, eli tasan kymmeneltä. Kävin hakemassa Dinon mukaan kotimatkalla. Kotona sitten latailin nuo aiemman postauksen kuvat tänne, putsasin koirien korvat, leikkasin Dinon kynnet ja otin siitä sisällä yhden kuvankin, ihan varmuuden vuoksi jos olisi alkanut joku järkyttävä lumisade enkä olisi viitsinyt ulkoiluttaa kameraa.

Sitten olikin jo aika lähteä treffeille! Kaverini Elina lähti noin kolmenkymmenen sekunnin varoitusajalla mukaan. Viidentoista minuutin matka sujui ihan hyvin, Dino lähinnä nukkui. Perillä Kupla ja Hanna olivat vastassa pysäkillä ja suuntasimme viereiselle aukiolle. Kupla ja Dino leikkivät oikein kivasti, vaikkei meno koko ajan ollut ihan mieletöntä, niin kyllä ne ihan kivasti saivat painittua.

Ikäero ei poikia tuntunut rassaavan, eivätkä ne mitenkään erityisesti olleet erimielisiäkään, vaan leikkivät lähinnä tosi mukavasti. Vajaan tunnin päästä jatkoimme matkaa Elinan ja Dinon kanssa kohti Selloa.

 Siellä sujui kaikki hienosti, kävimme hakemassa Suomalaisesta minulle yhden koulukirjan ja syötiin puoliksi kerrosateria Hesessä. Dino odotti sen aikaa noin metrin päässä meistä käytävällä vapaana, ja makasi vaan rauhassa paikoillaan. Paitsi silloin kun joku pikkulapsi tuli sitä tervehtimään, silloin pikkumies tietysti nousi ylös kuten herrasmiehen kuuluukin! Elina otti minusta ja Dinosta tämän todella mielettömän upean taideteoksen:

 Kotimatka meni rauhallisissa merkeissä, ja nyt Dino jatkaa uniaan, jes! \o/

Yritin äsken ottaa kuvia Nanasta kun se tekee temppujaan, mutta eihän siitä mitään tullut... :D Pitäisi olla erikseen kuvaaja ja koirankäsittelijä, varsinkin kun siltä ei ihan pelkällä sanalla suju noi temput aina. Lähinnä yritin saada sen esittelemään espanjalaista käyntiä jonka se tasan osaa mutta ei se sitten osaakaan nähtävästi. Noh, teen vielä hienon temppupostauksen missä on KAIKKI Nanan temput (niitä ei ole montaa) ja vieläpä kuvien kanssa! Tässä nyt kuitenkin pari kuvaa maailman parhaasta koirasta:

Kohta on viikonloppu, jee!

28.1.

Jäi nää kuvat jostain syystä tossa pari päivää sitten laittamatta, joten tässä ne ovat.

 Minulla on nyt koeviikko, eilen eikä toissapäivänä ei ollut koetta, joten olen viettänyt aikani tallilla ja kokeisiin lukien. Niinpä koirien kuvaaminen on vähän jäänyt.

Tänään on luvassa varsin blogiystävällistä toimintaa, pääsemme tapaamaan Kupla-labbista. Pitää ottaa jotain herkkuja mukaan ettei paimenkoira lähde liian kauas huitelemaan... Treffit tulevat kyllä tarpeeseen, Dino on ihan täynnä energiaa. Eikä mikään ihme kun molemmat opaskoirat ovat koululla, joten sillä ei oikein ole juoksukaveria. Leikkiihän Nana tietysti sen kanssa toisinaan, mutta ei siitä samalla tavalla iloa ole kuin lapukoista.

 Dinon kasvutahti tuntuu todella hurjalta, se venyy varsinkin jaloista ihan silmissä! Välillä tekee oikein pahaa katsoa kun (esimerkiksi juuri alla olevassa kuvassa) sen jalat vääntyvät ja kääntyvät ihan ihme asentoihin. No, toinen on vielä vauva, antaa sen ensin rauhassa kasvaa ja jos ei sittenkään jalat ota asettuakseen, voidaan alkaa huolestua. Olisi muuten todella hauskaa nähdä kuvia sen sisaruksista tai muuten kuulla niiden kuulumisia.

Eipä tässä muuta tällä kertaa! Jos ei tule hirveästi lunta, voisin ottaa kameran mukaan Pitäjänmäkeen ja yrittää ottaa jonkunlaisia kuvia Kuplan ja Dinon ärinöistä. Saa nähdä miten niiden leikit sujuvat, toivottavasti hyvin.

27.1.

Käytiin jäällä, Nanalla ja Dinolla oli hauskaa! Kun ei aurinko paistanut, en jaksanut oikein innostua kuvaamisesta, koska visiossani olisin ottanut hienoja kuvia auringonpaisteessa... No, tässä nämä. En ehdi nyt kirjoittaa, koska minulla on kiire tapaamaan erästä saksanpaimenkoiraa, josta toivottavasti saan jonkun kuvan otettua. Iltapäivällä menen vielä tallillekin, joten jos tuosta seefferistä ehdin kuvia ottaa, menee niiden tänne lataaminen ihan iltaan.

© Eeva Rapeli, vielen Dank!