21.1.

En nyt aio avautua enempää aiheesta, mutta musiikin lisäksi päivää piristi se, kun huomasin osaavani sittenkin valokuvata. Edes jonkun verran, ja varsinkin oli ilahduttavaa huomata ettei tuossa putkessa ole yhtään mitään vikaa. Kuvailin ensin Nanaa ja sitten Dinoa lyhyesti tuossa pihalla ja viereisellä meluvallilla kun aurinko paistoi niin kauniisti :')

Saatuani jonkinlaiset kuvat napattua lähdin Dinon kanssa Leppävaaraan. Se käyttäytyi bussissa esimerkillisesti, makasi vain rauhassa paikallaan. Suunnilleen jokainen bussista poistunut matkustaja soi lämpimän katseen pikkuiselle.

Perillä Leppävaarassa kuvasin Dinoa vielä vähän. Etenkin sen hieno eRittäin katu-uskottava panta oli ikuistamisen arvoinen...

Hississä yritin ottaa Dinosta kuvan, mutta kun siitä ei tullut mitään, otin sitten kuvan itsestäni. Ja jos jotakuta kiinnostaa ja tuosta kuvasta ei saa selvää, niin voisin tässä yhteydessä mainita kuvaavani Canonin EOS 1000D-kameralla. Objektiivina on lähinnä (kuten tänäänkin) Canonin 50mm f/1.8 II-objektiivi. Jos olisi rahaa, ostaisin enemmän kuin mielelläni ehkä uuden rungon, ainakin uuden putken. Mutta täytyy kerätä rahaa, ja niin kauan kun sitä ei ole niin... Pitää muistaa, että ei se kamera tai objektiivi, vaan kuvaajan taidot!

Pihalla kuvailin Dinoa vielä jonkun verran, mutta hiipuva valo toi vähän liikaa haastetta, eivätkä kuvat enää oikein ottaneet onnistuakseen. Dinoa stressasi ihmisten joukossa poseeraaminen sen verran, ettei katse pysynyt kuvaajassa, mutta paikallaan se oli ihan uskomattoman hyvin.

 Ylitin täysin kaikki luovuuden raja-aidat, kun tajusin että heijastavasta ikkunasta saan yhteiskuvan minusta ja Dinosta! Olen jo jonkin aikaa miettinyt miten saisin tämän ongelman ratkaistua, kun ei minulla oikein ole ketään joka meistä kuvia ottaisi. Tai no, on yksi kaveri, täytyykin muistaa pyytää että nappaisi meistä jonkin kuvan joskus.

Kävimme oikein kaikkien taiteen sääntöjen mukaan harjoittelemassa sosiaalista, hillittyn rauhallista ja kaunista käytöstä Sellossa. Pentu ylitti kaikki odotukseni! Se kulki rauhassa vierellä, ei kiskonut mihinkään suuntaan. Kaikkiin rapsuttelijoihin (joita muuten riitti, voin kertoa) se suhtautui kyllä asiaan kuuluvalla innostuksella, mutta ei puhettakaan mistään hyppimisestä tai riehaantumisesta. Kun menin istumaan penkille, ei kestänyt kauaakaan kun Dino rauhoittui jalkoihini nukkumaan. Palkkasin sitä paljon ja kehuin, ja voisin vaikka vannoa että pentu oli kyllä vähintään yhtä tyytyväinen itseensä kuin minä siihen.

Kotimatka sujui rauhallisesti, mitä nyt bussi (kukaan täällä päin asuva ei ylläty, kun kerron että numero oli 106) oli myöhässä, mutta sen odottamisestakin selvittiin. Perillä yllätyin siitä kuinka pimeää ulkona jo oli, vaikkei edes ollut vielä myöhä. Otin muutaman muka-taiteellisen-ja-hienon kuvan, yleensä en moista jaksa harrastaa. Alikulkutunnelissa sain vielä viimeisen kohisevan kuvan hienosta hienosta bernipennusta.

Tässä taas nämä tällä kertaa, kommentteja otan kiitollisena vastaan :)