28.12.

Kamera on palannut Portugalista, ja nyt saan julkaistua nämä viime vuoden puolella otetut kuvat. En jaksa nyt alkaa tuosta päivästä ihmeempiä kirjoitella, kun mitään kovinkaan ihmeellistä ei tapahtunut. Kaikki kuvat ovat siis 28. päivä otettuja, mutta laitan ne tekstin sekaan ettei kävisi elämä niin tylsäksi.

Tarmo on nyt Opaskoirakoululla, se kuvataan ja testataan, ja ymmärrykseni mukaan sen koulutuskin saattaa alkaa nyt jo. Ei kyllä kauheasti ole ikävä Tapea, kun se pikku teinihuligaani viime teoikseen söi sohvan ja teki muuta pientä mukavaa yksinollessaan... Lähinnä se varmaan yritti ilmaista tekemisenpuutettaan. Mutta nyt sitten toivotaan peukut ja varpaat pystyssä, että Tarmon testit sujuisivat hyvin, ja ettei se nyt mistään kovin kriittisestä (mm. paukkuarkuus) jäisi kiinni. Minua hiukan arveluttaa Tauskin nyhveröasenne, mutta uskon kyllä sen selviävän kunnialla kunhan se saa hommasta kiinni.

Kiki on ollut jo jonkin aikaa ja on yhä hoidossa, se palaa takaisin kuvioihin lähipäivinä. Sitä minulla onkin enemmän ikävä, etenkin nyt kun oma koirani on täysin hyödytön ja liikuntakiellossa.

Nanan osalta elo on nyt ihan hiljaista ja rauhallista, koska raukka on saanut kennelyskän jostain. Se saa nyt olla meillä ainoana koirana ja sairastaa ihan rauhassa. Tässä vaiheessa sillä alkaa olla viikko sairastamista takana, uskoisin että ainakin toinen on luvassa, ja sitten vielä ainakin viikon karanteeni luvassa. Harmi, olimme suunnitelleet menevämme loppukuusta mätsäriin, mutta se saa nyt jäädä. First things first.

Dinolla menee hienosti! Se oli tänään kahdeksasta yhteentoista yksin kotona, eikä ollut tehnyt minkäänlaisia tuhoja. Sitä sai melkeinpä tökkiä hereille kotiin palatessa, pikkuinen oli niin syvässä unessa. Muutenkin sillä oli koko päivän todella hyvä boogie, lenkillä se ei yhtään vetänyt hihnassa, kuunteli vapaana juostessaan luoksetuloa superisti ja käyttäytyi bussissa ja Sellossa kuin mikäkin eläkkeelle jäänyt opaskoira. Hyvä pentu :)

En muistaakseni ole kirjoittanut Rollesta vielä mitään, tai en nyt viime aikoina. Se on ihan naapurissamme asustava todella komea kaksivuotias suomenajokoirauros, Dinon vanha tuttu.

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin en aluksi ollut niin kauhean innoissani kun naapurini kysyivät jos voisin viedä Rollea kahden viikon ajan ulos muutaman kerran kun kerkeän. Ajattelin jotenkin ettei siihen saa mitään kontaktia :D En ole saman perheen Mini-beaglen lisäksi ikinä ollut tekemisissä (työkoirana toimivan) metsästyskoiran kanssa, kenties siitä johtuvat ennakkoluuloni. Mutta Rolle osoitti kaikki pelot täysin turhiksi ja hurmasi minut valloittavalla olemuksellaan heti ensilenkillä.

Ensinnäkin se totteli luoksetulovihellystä kuin OHJUS. Seriously. Juostessaan sen vauhti vetää vertoja jopa Kikille. Ja sen sosiaaliset taidot ovat vertaansa vailla.

Nana ei leiki melkein koskaan muiden koirien kanssa, mutta kuten edellisessä postauksessa olevasta videosta voi todeta, Rolle sai sen juoksemaan ihan tosissaan. Ja jotenkin minusta tuntui, että Nana oikein tosissaan piti tästä nuorukaisesta! Ainakin se mielellään puistossa hengaili sen kanssa, eikä yhtään komennellut sitä kauemmaksi, kuten se usein vieraammille pojanklopeille tekee.

Dino ja Rolle juoksivat todella paljon rallia tänään puistossa, ja ihan ilman ylimääräisiä rähinöitä. Se on saavutus pikkumieheltä, koska Dino on kehittänyt ikävän tavan komennella muita koiria vähän turhan tärkeällä ja tiukalla sävyllä leikin lomassa. Rolle koulutti Dinoa (menestyksekkäästi!) pois tästä ikävästä tavasta: se teki yksinkertaisesti selväksi että jos Dino rähisee, leikki loppuu heti ja jatkuu vasta kun toinen on rauhoittunut. Muutaman toiston jälkeen se tepsi, ja Dino leikki kuin pieni enkeli (kuten kuvista näkyy).

Kaikenkaikkiaan Rolle on TODELLA suloinen koira, ja hieno persoona. Täytyy myöntää etten tosiaan olisi uskonut, että minulla tulisi olemaan niin hauskaa sen kanssa. Hihnalenkitkin olivat sen kanssa mukavia, koska se ei kisko, mutta on kuitenkin koko ajan todella reippaalla ja iloisella mielellä. Ja vielä yksi kehu minulla on Rollesta: se on uskomattoman valokuvauksellinen. Totta kai mukana on ripaus sitäkin, että uuden koiran kuvaaminen on aina piristävää, kuviin tulee pakostakin vaihtelua kun malli on eri. Mutta jotenkin Rollea oli todella mukava kuvata ja siitä sain mielestäni kauniita kuvia, kuten nämä:

Jos olisin vielä Kikistä ja Tarmosta ottanut naamakuvat, olisi sarja täydellinen, mutta tässä nyt triopläjäys nelijalkaisten naamoista.

Yritin ottaa joitain kuvia, joissa näkyisivät kaikki koirat samalla, mutta tulokset olivat hiukan onnettomat:

Minulla on nyt sitten Ihan Oma hoitohevonen, puoliverinen ruuna nimeltään Wäiski. Jos joskus minulla flippaa niin pahasti että sen selkään uskaltaudun, yritän saada tänne kuvamateriaalia. Nyt kun minulla on tapaturmavakuutus, saatan jopa uskaltautuakin ratsastamaan sillä. Tähän asti olen lähinnä harjaillut sitä ja talutellut maastakäsin ynnä juoksuttanut. Wäiski on juuri hevonen minun makuuni. Sen luokse kulkeminen onkin vähän hankalaa, mutta se unohtuu kun huomaa kuinka sen kanssa oleminen on niin terapeuttista ja rentouttavaa.

Mutta mukavaa keskiviikkoa kaikille, ja hyvää yötä! :)