On outoa huomata miten nopeasti Dino on ohittanut pikkupentuvaiheensa. Jollekin kurssille koirakouluun olisi hauskaa mennä sen kanssa. En vain ole ihan varma vielä, että alkaako heti kokeilla jotain lajia, vaiko mennä ihan vain kurssille, jolla harjoitellaan arkielämässä tarpeellisia taitoja. Dino on kuitenkin jo puolivuotias, että sinänsä jonkin lajinkin voisi jo aloittaa.
Maanantaina kävin Dinon kanssa Sellossa pyörähtämässä. Sen käytös bussissa ja julkisilla paikoilla on moitteetonta! Bussiin päästyään tuo sammuu heti, ja ei nosta päätään edes vaikka ovet aukeavat. Sellossa pikkuinen keikkuu vierellä nätisti häntä heiluen ja ottaa tyytyväisenä rapsutukset kaikilta vastaantulijoilta vastaan. Se ei arastele mitään ja on kaikinpuolin mallikelpoinen otus.
Mutta homma onkin sitten toisenlainen kotopuolessa lenkeillä! Se näkee mörköjä kaikkialla, haukkuu ja tuhisee ihmeissään ja varsinkin muita koiria räksyttää paljon. Ensin ajattelin, että on hyvä idea palkata sitä aina kun se on hiljaa. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että tuo pieni ovela otus saattaa liian herkästi yhdistää haukkumisen palkkaamiseen. Olen tullut siihen lopputulokseen, että kun näen vastaantulijan, pyydän pennun sivulle kävelemään ja palkkaan tiheästi. JOS se alkaa siitä huolimatta haukkua, en kiinnitä siihen mitään huomiota, annan vaan räksyttää. Useimmin se kuitenkin on hiljaa, ja palkkaamisväliä voi alkaa pikkuhiljaa pidentää. Lähinnä laitan murrosiän piikkiin tuollaisen käytöksen.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti