Someone I'll always laugh with

Kellon soidessa puoli kahdeksalta loma-aamuna en ollut ihan varma, miksi harrastan koiria, enkä esimerkiksi postimerkkien keräilyä. Tätä yhteislenkkiä Karon kanssa (https://www.instagram.com/karopajari/) on kuitenkin suunniteltu jo Naava-beauceronin kotiutumisesta asti, joten ei auttanut kuin vääntäytyä niin sanotusti ylös, ulos ja lenkille. Tsaari ei meinannut uskoa minun olevan tosissani aamulenkin ajankohdan kanssa, vaan innostui kuitenkin viimeistään Karon tavatessaan lenkkeilystä.

Tekstasin eilen illalla kaverini kanssa ja kerroin pitäneeni vapaapäivän ihmisistä. Introvertti puoleni latautuu, kun saan olla vain itseni kanssa, nautin yksinolosta. Vähintään yhtä paljon nautin kuitenkin samanhenkisestä seurasta, ja sellaista oli tänään tarjolla. Kuvissa esiintyvät vauva (en mä tiedä kuinka vanha, ei kovinkaan) beauceron Naava ja labradorinnoutaja Harri omistajiensa Karon kanssa, sekä walesinspringerspanieli Tsaari. Naava ja Tsaari yllättivät taluttajansa leikkimällä oikein kunnolla, hienoja koiria meillä :)

Kävin toukokuussa valokuvauskävelyllä Nani Härkösen (https://naniannette.fi) kanssa, ja innostuin jälleen valokuvaamisesta. Tänään on ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun julkaisen muita, kuin kännykkäkuvia. Kameraan tarttuminen on tuntunut raskaalta ja turhalta Nanan kuoleman jälkeen. Onneksi elämä jatkuu. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

But I can show you a better time

Tänne kuuluu parempaa. Nanan kuolemasta on kulunut reilu kuukausi, sen muistotilaisuus on pidetty perheen ja läheisimpien kanssa. En ole vielä valmis ottamaan uutta koiraa, enkä varsinkaan asumaan ilman koiraa. Tsaari-walesinspringerspanieli, Namu-kultainennoutaja, Kyösti-leonberginkoira, Sisu-bordeauxindoggi, Elda-husky ja Minttu-shetlanninlammaskoira ovat toimineet erinomaisina korvikkeina. Voin vakuuttaa, että minulle tulee uusi oma koira välittömästi, kun olen siihen valmis.

Kävimme perheen kanssa viikon reissulla Italiassa, Vico Canneton kylässä. Tsaari meni viikoksi omaan kotiinsa, onneksi meillä on mutkattomat välit sen omistajien kanssa (vaikka he kutsuvatkin koiraa Charlieksi ja minä Tsaariksi). Viikko meni äkkiä, Italia kohteli meitä hyvin. Majoituimme äitini kollegalta vuokrattuun kolmikerroksiseen kivitaloon Casa Vicoon, jonka kattoterassin näkymää olisi voinut tuijottaa viikon. Söimme ja joimme perusteellisesti joka päivä, teimme upouudella vuokra-autolla ekskursioita kaupunkeihin ja pääsimme uimaan paitsi Välimereen, myös Casa Vicon läheltä löytyneeseen vuoristopuroon.

Kotiinpaluu tuntui taivaalliselta, koska kotimatkaan tuli pieni mutka. Meidän oli tarkoitus lentää  maanantaina Linatesta Frankfurtiin, ja sieltä Helsinkiin. Lentomme lähti kuitenkin niin myöhässä Linatesta, että jouduimme jäämään yhdeksi ylimääräiseksi yöksi Frankfurtiin. Lentoyhtiön maksama viiden tähden hotelli huippuaamiaisineen sulatti allekirjoittaneen sydämen, päivä Frankfurtissa sujui hauskasti. (Veljeni, jolta meni maanantain työpäivä sivu suun, ei ehkä pitänyt ekstrapäivää ihan niin hauskana).

Joka tapauksessa Italian reissu oli hauska, olen kiitollinen, että kaikki sujui ilman suurempia ongelmia. Kesälomani on täysin tapojeni vastaisesti hyvin rento. Minua odottaa yksi viiden opintopisteen kiinnostava kurssi ympäristövastuullisuudesta, reissu Tikkakoskelle mummon luo,  yksi partioleiri (https://www.kliffa2018.fi/kliffa/), ja Dresdenissä vaihdossa olevan kaverin moikkaaminen. Parille mökille on kutsu auki, ja olen pyytänyt auton lainaan päästäkseni moikkaamaan kauempana asuvia ystäviäni. Aikatauluttomuudellekin on onneksi tilaa kalenterissani. 

Vapaita päiviä tuli kymmenen viikon työharjoittelun aikana jo hieman ikävä - nyt saan onneksi nauttia niistä ennen kuin syksyn pimeys, ja koulun jatkuminen, vääjäämättä saapuvat luokseni. Loppukevennyksenä vielä Lontoossa majailevalta kaveriltani tullut hauska kuva, sopii hyvin elämänohjeeksi esimerkiksi partiotoimintaan. :)