Milo on meillä vielä tiistaihin asti, tällä kertaa jotta sen omistaja saa muuttaa rauhassa. Milo on ollut oikein kiltisti, mutta ehkä vähän tavallista levottomampi. Se on ollut viime aikoina vähemmällä liikunnalla omistajansa sairasteluiden takia, joten ei ihme että nuori, aktiivinen koira on kerännyt energiaa. Tämänpäiväisen jälkeen pieni bordercollie kyllä lopulta illalla vaikutti väsyneeltä, se nukkuu sikeästi Nanan vieressä koirien omalla paikalla.
Kävin tänään Munkkiniemessä mätsärissä Nanan ja Milon kanssa, jätin kameran suosiolla kotiin. (Jos jollain/jossain on kuvia Nanasta kehässä, olen kiinnostunut!) Mätsäri oli oikein hyvin järjestetty ja mukava, Suomen Basenjien järjestämä. Kävelimme vähän alle viiden kilometrin matkan molempiin suuntiin, mutta silti kotiintullessa Miloa ei tuntunut väsyttävän. Niinpä kävin hakemassa Timon, ja vein koirat metsään juoksemaan. Jännitin hetken miten pojat tulevat juttuun, koska ne eivät ole nähneet toisiaan pitkään aikaan. Pelko osoittautui turhaksi, paimenet pistivät heti leikiksi kun pääsivät irti. Jopa Nana innostui juoksemaan poikien kanssa, en muista milloin se olisi viimeksi leikkinyt Timon tai Milon kanssa.
Opas Likka, vuoden ikäinen lapukkatyttö on Timon omistajalla nyt hoidossa parin viikon ajan. En kuitenkaan voinut ottaa sitä mukaan, koska sillä on juoksut juuri loppumassa ja Milo olisi varmasti seonnut. Nana ei ole vielä edes nähnyt Likkaa, saa nähdä miten vanhus suhtautuu lievästi sanottuna innokkaaseen oppaan alkuun. En tiedä milloin ehdin tutustuttaa ne, elämä on vähän ehkä liian hektistä juuri nyt. Mutta eiköhän tämä tästä, alle kuukausi ja syksyn kirjoitukset ovatkin jo ohi.