Give her every reason to accept that you're for real

Torstaisin pääsen lähtemään kotiin koulusta jo puoli kymmeneltä, joten lähdin Nanan kanssa aamupäivälenkille. Piti ihan tarkistaa asia täältä blogista, ja aivan kuin arvelinkin menee kesäkuun puolelle kun olen viimeksi kuvannut ihan vain pelkkää Nanaa tavallisella lenkillä. Ei ole ollut inspiraatiota, ja aina on ollut myös muita koiria ja muuta sählinkiä. Tänään kuitenkin oli sellainen fiilis, että haluan ottaa kameran mukaan.

En pyytänyt Nanaa poseeraamaan, otin siitä vain kuvia. Meillä oli tosi mukava ja kiireetön lenkki, rupesin ihan miettimään milloin viimeksi olen hengaillut noin rauhassa Nanan kanssa. Todella pitäisi tajuta pitää elämä vähän vähemmän hektisenä, että ehtisi metsään rauhoittumaan parhaan koiran kanssa joka päivä. Nana hyppi itsekseen ilahduttavan paljon metsässä vallihautojen yli, joten en osaa olla huolissani sen hypoteettisesta nivelrikosta. Nana syö Nutrolinin Nivel-valmistetta, ihan vaan varmuuden vuoksi. Ja koska joku lekuri joskus kauan sitten epäili, että Nanalle mahdollisesti on kehittymässä jotain nivelrikon tapaista. Onhan se noustessaan vähän jäykkä, joten eipä tuosta ainakaan haittaa ole.

Tänään tapahtui jotain uskomatonta: ensimmäinen vinttikoira astui kynnyksemme yli! Vuoden ikäinen Lilo, mitä suloisin whippet saapui meille viikonloppuvierailulle. Sen koipi on leikattu heinäkuun lopulla, ja nyt minulla on ensimmäistä kertaa paitsi vinttikoira, myös sellainen koira jota ei voi päästää irti. Lilo on kuitenkin onneksi tämänpäiväisen perusteella niin rauhallinen, säyseä ja tyytyväinen koira ettei sen kanssa tule olemaan mitään ongelmia.

Kävimme lyhyesti lenkillä Lilon, Nanan ja kavereideni Elinan ja Tuomaksen kanssa. Kaikki muut tuntuvat olevan Taiteiden yössä tänään, mutta me jäimme kotiin paistamaan vohveleita :D Oli oikein mukava ilta, alan ehkä tulla vanhaksi kun ei yhtään harmita etten ole tuolla +10 asteessa palelemassa jossain ulkona.

Elina otti kaikki nämä iltakuvat, paitsi tuon viimeisen otin minä. Nana on suhtautunut tosi fiksusti Liloon, ei mitään ärinöitä missään vaiheessa. Lilo on niin kiltti koira, ettei Nanan tarvitse sitä komentaa. Huomenna joudun jättämään Lilon tänne Nanan kanssa koulupäiväni ajaksi. Uskon kuitenkin, että kaikki sujuu ihan hyvin koska isäni on kotona ja koirat tulevat selvästi hyvin juttuun.

Viikonloppuni on Liloa lukuunottamatta ihanan tyhjä, joten saan ehkä luettua historiaa ja ainakin soitettua käyrätorvea. Lilon yhtäjaksoisen lenkin pituus tulisi pitää kahdenkymmenen minuutin hujakoilla, joten en varmaan tule koirienkaan kanssa mitään ihmeempää tekemään.