Huomaatko sä ilman viilenneen

Kirjoitin melkein tasan vuosi sitten postauksen, jossa käytin tämänkin postauksen otsikossa esiintyvää biisiä. En kuitenkaan voi mitään sille, että Pave Maijasen Lähtisitkö on mielestäni erinomainen ja sopii hyvin juuri tähän aikaan. Siispä sama biisi taas, saa nähdä keksinkö vuoden 2015 syksyllä ehkä jo jotain uutta :D Kasasin tuolloin vuosi sitten vähän ajatuksiani kuluneesta kesästä, mutta nyt ei ole energiaa sellaiseen.

Haluan kuitenkin todeta, että kesä 2014 oli paras kesä koskaan - taas kerran. Esitin yhdelle kaverilleni epäilyni siitä, että jokainen kesäni yksi kerrallaan tulee olemaan paras kesä koskaan. Ainakin nyt vaikuttaa siltä, saa nähdä. Tämän kesän parasta juttua tai tilannetta on mahdotonta valita. Erinomaisen kesästäni kuitenkin tekivät matka Sveitsiin, ihanat ystävät ja heidän kanssaan vietetyt mökkireissut, Nana, hauskat uudet ja vanhat hoitokoirat, ikimuistoiset musiikkileirit ja ennen kaikkea mahdollisuus rentoutumiseen ja nollaamiseen.

Minusta tuntuu, että noita asioita muistellen saatan jopa selvitä tästä syksystä. Syyskuussa minulla ruotsin, englannin ja historian ylioppilaskirjoitukset. Lisäksi vietän monta iltaa joka viikko Tapiolan nuorten sinfonikkojen orkesteritreeneissä, koska lähdemme lokakuussa Kiinaan orkesterimatkalle. Kaksi viikonloppua syyskuussa kuluu heppailujuttuihin, ja Nanankin kanssa pitäisi varmaan ehtiä tehdä jotain. Mutta minulla on ainakin vielä toistaiseksi niin erinomaisen rentoutunut ja helppo olo kesän jäljiltä, että uskon tämän syksyn olevan ihan hauska. Katsotaan nyt, päivä kerrallaan.

Postauksessa on tänään ottamiani kuvia Milo-bordercolliesta. Kävin sen kanssa lenkillä, Nana ei tullut mukaan koska isä oli juuri vienyt sen. Huomenna Utu-saksanseisoja tulee tänne päiväkotilaiseksi ja loppuviikosta Lilo-whippet tulee meille hoitoon. Koiria siis riittää, muutenhan sitä saattaisi vaikka jäädä aikaa yo-kokeisiin lukemiseen! Pois se minusta, keskityn mielummin nelijalkaisiin ystäviini.