lauantai 24. tammikuuta 2015

Don't you let go


Tänään aamupäivä kului mukavasti Kirkkonummella kahdella eri tallilla heppaillessa. Toisella kävin maastossa Katjan, Muppe-labbiksen ja Anton-tinkerin kanssa, pääsin laukkailemaan metsäpoluille. Toisella tallilla oli koulurataharjoitukset, joihin minulle kovin rakas hevonen Wäiski osallistui. Kävin myös Cina-tamman kanssa kävelemässä, en edes muista milloin viimeksi olisimme maastoilleet. Tahdon ehdottomasti kaivaa jostain aikaa käydä useammin moikkaamassa Cinaa.

Parsonrusselinterrieri Hupi saapui iltapäiväksi meille lainaan, hauskaa nähdä sitä taas. Nana ei aluksi riemastunut pikkuterrierin tapaamisesta, vaan olisi mielummin syönyt toisen... Senioriseropi kuitenkin pääsi yllättämään positiivisesti, kun se leikki pitkään Hupin kanssa kotipihalle päästyämme. Nana leikkii todella harvoin muiden koirien kanssa, ja on valikoiva kavereidensa suhteen. Se on tähän asti sietänyt kaikkia hoitokoiriani paremmin tai huonommin, mutta leikkinyt vain harvojen ja valittujen kanssa. Siksi on erityisen ilahduttavaa nähdä Nana onnellisena telmimässä toisen koiran kanssa.



Hupi lähtee kotiin jo tänään illalla, mutta käyn hakemassa meille Pasilasta kaverini Marin Milo-bordercollien. Milo tulee meille ensi viikoksi hoitoon. Olin kuvitellut, että kun koulu kerran loppui, niin minulla on mukavan rento ja tyhjä viikko tulossa. Ja paljon aikaa bordercollien aktivoimiseen. Niin ei kuitenkaan ole käymässä, joten en osaa sanoa kuinka paljon ehdin kuvaamaan tai kirjoittamaan blogiin. Ensi kuussa tänne tulevat hoitoon walesinspringespanieli Charlie ja vehnäterrieri Vili, joten ei tekeminen lopu kesken vaikka lukiossa ei tarvitse enää käydä.


Tällä hetkellä hauskoin asia elämässäni on ehdottomasti autokoulu! Olen aivan innoissani ajamisesta, vaikka olen ollut vasta kahdesti ratissa. Pääsin kuitenkin jo liikenteeseen, eikä auto sammunut ennen kuin pihaan päästyäni. Autolla ajaminen on todella hauskaa, odotan jo innolla ajokortin saamista. Ainoa huono puoli on, että meillä ei ole kotona autoa. Mutta uskon kyllä, että pääsen ajelemaan kunhan vain saan kortin. Esimerkiksi Timon omistaja on jo kauan sitten luvannut, että hänen autoaan saa sitten lainata kun olen saanut kortin :D

torstai 15. tammikuuta 2015

Hauskan näkönen sesse



Hyvää tätä vuotta kaikille! :) Vuosi 2015 on lähtenyt hyvin käyntiin, arki on ilahduttavan sujuvaa ja pidän elämästäni niin kovin paljon. Nana on saanut nauttia pitkistä kävelylenkeistä, mutta mitään muuta ihmeellistä ei ole tapahtunut. Eilen innostuin pitkästä aikaa ottamaan kameran mukaan, kun menimme Nanan kanssa käymään läheisellä autiotalolla. Kotiin tullessani ajattelin ottaneeni kenties kaksikymmentä kuvaa, mutta koneelle niitä siirtäessäni sain huomata niitä olevan 82 kappaletta... Hupsista. No mutta, nämä kuusi valikoituivat niistä silti helposti.



Kuvaamisen suhteen inspiraatio on ollut aika nollassa, mutta nyt tauon jälkeen oli hauskaa ottaa taas kuvia. Nanakin tuntui olevan innoissaan asiasta, ja poseerasi tyytyväisenä (ja leikki pullolla, jonka olin ottanut sille mukaan). Kertoisin Nanan kuulumisia enemmänkin, jos niissä olisi jotain kerrottavaa. Sen sijaan taidan paljastaa mitä ilahduttavimpia pentu-uutisia. Joulukuun lopulla Timon omistajalle saapui uusi koira: kultainennoutajanarttu Misty. Kyseinen koiranpentu saapui Norjasta asti, siitä on määrä tulla isona opaskoira ja se on opaskoirakoulun koira. Olen tavannut pennun muutaman kerran, se on käsittämättömän fiksu otus. Nanakin on suhtautunut toiseen todella kärsivällisesti.



Lukio loppuu ensi viikon jälkeen, joten sitten Mistystä ja sen sosiaalistamisesta alkaa todennäköisesti tulla blogiin materiaalia. Myös vanha tuttu bordercollie Milo on tulossa meille, koska kun koulu loppuu niin onhan sitä jotain aktiviteettia kehitettävä. Milo on yksi niistä harvoista koirista, joista Nana tuntuu aidosti kovin pitävän, joten on mukavaa saada se tänne käymään. 

Minulla on tänä keväänä koulun suhteen jäljellä enää äidinkielen ylioppilaskirjoitukset, joten aikaa koirajutuille riittää. En tiedä vielä mitä muuta tänä keväänä tapahtuu. En tiedä mihin haen (tai haenko mihinkään). Uskon kuitenkin, että tämä asia selviää kyllä lopulta. Välivuosikaan ei ole mikään mahdottomalta tuntuva ajatus, kun elämä muuten on tasapainoista ja mukavaa. Hyvää ystävääni lainaten, lähetään koittaan.


P.S. Otsikko tuli tuntemattoman miehen kanssa käydystä bussikeskustelusta:
"Onks toi cockerspanieli?"
Ei ku sekarotunen, englanninspringespanielin ja labradorin risteytys.
"Aa, hauskan näkönen sesse!"