torstai 28. helmikuuta 2013

Koiran omistaminen ei ole aina kivaa


Joo-o. Eilen kävin parin tunnin iltalenkillä Nanan kanssa, ja se oli kyllä paras lenkki pitkään aikaan. Nana kulki melkein koko lenkin vapaana, ja totteli hienosti. Pari kertaa tuli vieras koira yht'äkkiä mutkan takaa, mutta Nana tuli joka kerta ripeästi luokse kun kutsuin sitä. Käytiin kahdessa eri koirapuistossa, ja molemmissa Nana osasi käyttäytyä. 


Yleensä en laita sitä vieraiden koirien kanssa, koska se ei erityisemmin niiden seurasta nauti. Eilen kuitenkin päätin näin tehdä, ja kaikki sujui aivan oppikirjan mukaan. Ensin meidän lähipuistossa N jopa leikki yhden berniuroksen kanssa, johon olemme pari kertaa törmänneet. Sitten toisella puistolla jonkun aikaa kahdestaan tokoiltuamme seuraan liittyi kultainennoutaja, joka osoittautui nartuksi ja vieläpä saman ikäiseksi kuin Nana! Ensin Nana pelkäsi sitä, ja vähän karvat pystyssä koitti rähistä, ja olin jo aikeissa viedä sen pois puistosta. Kultsun omistaja kuitenkin otti asian huumorilla, ja pyysi meitä jäämään. Onneksi pyysi, koska hetkeä myöhemmin Nanu rauhoittui jo, ja olimme puistossa ainakin puoli tuntia ilman minkäänlaisia rähinöitä. Jäi tosi hyvä fiilis tuosta lenkistä, hieno Nana!


Tänään olikin sitten vähän toisenlainen meno... En edes tiedä oikein miksi, mutta jotenkin Dino ja VARSINKIN Nana onnistuivat oikein huolella molemmat ärsyttämään minua. Lenkin alussa molemmat kiskoivat kuin hullut, en saanut niihin mitään kontaktia. Vastaan tuli pikkuinen jackrussel, jonka tiedän olevan hieman räksyttävää tyyppiä. Siispä otin Dinon lyhyemmälle hihnalle ja tungin Nanan naaman täyteen nappuloita, ja ohituksesta selvittiin. Kuitenkin niityllä molemmat koirat olivat taas aivan täysin vailla minkäänlaista kontrollia. Ne poseerasivat kyllä paikallaan niin kauan kun käskin, mutta heti vapautuksen jälkeen sinkosivat molemmat ties minne, haukkuivat kuin hullut ja olivat vaan todella rasittavia.



Nyt en enää meinaa edes saada ihan kiinni siitä mikä minua päivällä niin kovin ärsytti, mutta nyt ainakin tuli hymy huulille kun tuota seuraavaa kuvaa katsoin. Jotenkin voisin erittäin helposti kuvitella tuon hääkuvana, kukkakimppu ja huntu vain puuttuvat! Joopa joo :D


No puistolla oli molemmilla joku ihmeellinen haukkumisvimma. Kaikki ohikulkijat täytyi yhdessä haukkua, mutta myös silloin kun ei ollut ketään missään, molemmat koirat haukkuivat. Yleensä ne kyllä uskovat komentoa, mutta ei tänään. Koitin saada vielä kuvattua koiria, mutta eihän siitä siinä niiden sinkoillessa ja räksyttäessä mitään tullut. Enää ne eivät edes pysyneet paikallaan käskystä, ja totesin ettei ole järkeä jatkaa kuvaamista. Annoin niiden sitten ihan rauhassa juosta ja sählätä, enkä pahemmin jaksanut edes puuttua niiden menoon.





Ilta onneksi kului huomattavasti mukavammissa merkeissä, nimittäin Haagan koirapuistolla Dinon kanssa. Olin facebookin teinikoiraryhmässä kysynyt Dinolle leikkikaveria, ja mitä sympaattisin, about vuoden ikäinen (?) Leo saapuikin paikalle. Leo on sekarotuinen, unkarinvizlan ja labradorin risteymä, ja todella herttainen tapaus. Puistolla oli tietenkin muitakin koiria, ja pari niistä vähän rähisi Leolle. Kyllä kävi sääliksi toista, varsinkin kun se on muutenkin niin kiltti ja arka koira. 


Näistä kuvista sen verran, että oli jo niin pimeää kuuden jälkeen, ettei valokuvaaminen oikein onnistunut. Ainoa tapa millä näitä vähän edes kestää katsoa, on mustavalkoisuus. Mutta kovastihan nämä kohisevat ja ovat rumia, ei auta. Tahdoin kuitenkin jotain kuvia puistostakin vaikkeivat olosuhteet oikein olleet otolliset. Sääli ettei Leo sattunut yhteenkään kuvaan, se on nimittäin komea koira!


Dino sai kyllä hyvät leikit aikaiseksi jo alkuillasta Jaakon (kts. seuraava kuva) ja kumppaneiden kanssa. Kaikkein eniten minua huvitti se, että Dino tahtoi välttämättä leikkiä ensin tiibetinspanielin, ja sitten myöhemmin mäyräkoiran kanssa. Se ei taida ihan tajuta kokoaan, mutta aika hyvin se osasi pienempiä varoa. Heti kun Leo koetti mukaan leikkeihin, komennettiin se pois tiukoin katsein ja ärähdyksin muiden toimesta.


Jäimme Leon ja tämän omistajan kanssa vielä kahdestaan puistolle muiden lähtiessä, ja sitten Leo ja Dino alkoivatkin oikein hienosti leikkiä ja juosta. Ikävä kyllä siinä vaiheessa oli jo niin pimeää, ettei kuvaamisesta tullut mitään. Kun Dino ja Leo olivat jo jonkinaikaa painineet, ne rupesivat vähän jo rähisemäänkin keskenään. En usko, että kyseessä oli mitään väsymystä kummempaa. Tietysti komensimme koirat erilleen, mutta ne eivät enää uudestaan aloittaneet rähinää, eivätkä kyllä pahemmin leikkimistäkään enää.


Illalla vielä kun vein Dinon kotiinsa, kävimme meidän puistolla. Siellä oli naapurin tuttu Alfi-opaspentu, ja bokseriuros jonka muistan joskus kauan sitten nähneeni puistolla. Nana oli myös mukana, ja räksytti kyllä erittäin lahjakkaasti pojille. Olin juuri selin muihin koiriin kohti Nanaa komentaessani sitä, kun kuulin rähinää. Dino ja bokseri olivat alkaneet rähjätä. En nähnyt alkutilannetta, mutta bokserin omistajan mukaan hänen koirallaan on taipumusta rähistä tuntemattomille uroksille. Dino ei näyttänyt olevan moksiskaan tapahtuneesta, mutta kaksi rähinää samana iltana ei ole murrosikäiselle koiralle kyllä oikein hyvä saldo. Täytyy yrittää päästä mahdollisimman paljon muiden koirien kanssa sitä juoksuttamaan, ja toivoa ettei noita paljoa sattuisi. Onneksi kyseessä ei ollut kummassakaan tilanteessa mikään oikea tappelu.


Huomenna menen Dinon kanssa Koirakoulu Kontaktiin Kotikoiran ABC-kurssille. Dinon omistajan naapuri oli siellä koiransa kanssa, mutta koira päätti aloittaa juoksut ja niinpä he eivät kurssille voi enää osallistua. Saa nähdä miten Dinon kanssa sujuu koulu. Paikka ja kouluttaja ovat onneksi minulle tutut, joten eiköhän tästä selvitä.

tiistai 26. helmikuuta 2013

"Kyllä oot tosi hyvän koiran saanut itelles!"


Ai että, pakko kirjoittaa kun on niin hyvä mieli. Kävin tänään heti koulun jälkeen Nanan kanssa eläinlääkärillä nelosrokotteen tehostetta varten. Ajattelin Nanan korvien olevan tulehtuneet, kun se on niitä viime aikoina hankaillut ulkona. Ehdin myös jopa pelätä, että sen sydämessä olisi jotain vikaa. Se on nimittäin tämän vuoden puolella jonkun verran alkanut yskiä hengästyessään. Eläinlääkäri kuitenkin tutki Nanan perusteellisesti, eikä löytänyt yhtään mitään vikaa koko koirasta. Päinvastoin, hän kehui Nanaa oikein hyväkuntoiseksi ja hienoksi koiraksi, ja onnitteli, kun olen niin hyvän koiran saanut, vaikkei se pentuna meille tullutkaan.



Tuosta reissusta jäi todella hyvä fiilis. Tietysti siksi, että Nana on täysin terve ja kunnossa, kuten myös Nanan hienon käytöksen takia. Mutta ennen kaikkea siksi, että miettiä miten pahasti koiranhankinta olisi voinut mennä pieleen; mitä jos meille olisikin muuttanut joku toinen koira, joka olisi ollut kovinkin sairas? Tai jos meille olisi tullut vaikka rotupentu jostain kasvattajalta, ja pentu olisi kuollut vaikka vuoden ikäisenä, kuten eräälle tuttuni saksanpaimenkoiralle kävi. Nana on ollut onneksi aina terve, ja täyttää tänä vuonna seitsemän, eli toista koiraa voisi alkaa harkita.



Mutta mitä enemmän olen asiaa pohtinut, sitä enemmän tuntuu, ettei toimivaa vastausta ole. Vaikka kuinka tarkistaisi pennun vanhempien terveystulokset, ja vaikka koko suvunkin, se ei auta mitään. AINA on mahdollista, että pentu on kaikesta huolimatta vakavasti sairas. Ja jos tekee niin kuin minä pari vuotta takaperin, että ottaa tuntemattoman aikuisen koiran, voi siinä yhtälailla käydä hyvin tai huonosti.



Koiran ottaminen on tietysti aina iso päätös, ja moni asia voi mennä pieleen. Nuorempana olen aina jotenkin ottanut itsestäänselvyytenä, että koiraa hankittaessa (ja taustatyön ollessa huolella tehty), pentu on terve. Tämähän ei tosiaan pidä paikkaansa, ja se on melkoisen surullista. No, ehkä minä keskityn nyt bernipennun kouluttamiseen ja yhteiskuntakelpoistamiseen, enkä murehdi Nanan mahdollista uutta kaveria ihan vielä.




Oh well, eäinlääkärireissun jälkeen vein Nanan ikään kuin palkinnoksi metsään juoksemaan. Siellä otin kaikki tämän päivän kuvat. Sattui hauska tapaus muuten siellä! Olin juuri kuvannut Nanaa ja vapauttanut sen juoksemaan peurojen jälkien perässä, kun huomasin kymmenen metrin päässä seisoskelevan koiran omistajineen. Koira näytti huomattavasti belgianpaimenkoira laekenoisilta, mutta en mene takuuseen. Nana paineli edelleen ympäri metsää, ja sitä huudellessani vaihdoin belggarin (?) omistajan kanssa pari sanaa. Nana onneksi kurvasi pian suoraan minun luokseni, eikä tainnut edes huomata toista koiraa. Minun oli pakko kysyä vielä sen toisen koiran omistajalta, ovatko he täkäläisiä, ja eivät olleet! Mietinkin, etten ollut koskaan nähnyt kyseistä koiraa. Ehkä vähän huolestuttavaa, että tunnen nähtävästi kaikki koirat Laajalahdessa? :D





Aion lauantaina ottaa Dinon mukaan tallille, saa nähdä mitä siitä tulee... Dino ei nimittäin ole ikinä nähnyt hevosta, eikä Wäiski taas pidä lainkaan koirista. No, täytyy toivoa parasta!



Kuvia Perniön Ponitallilta :)

Facebookiin laitoinkin jo aika paljon kuvia, mutta laitan tähän vielä joitain kuvia joita en ole julkaissut. Laitan tähän Katsun kuvia, koska en ladannut niitä facebookiin. Minulla on nyt jo kova ikävä takaisin Perniöön, mutta toukokuussa sitten taas!






Tää Pamin kuva oli jo facessa, mut tykkään kyseisestä kuvasta niin paljon, että laitoin sen nyt tännekin.











Alussa olleen linkin pitäisi viedä fb-kansioon, jossa on kuvia tuolta hiihtolomaleiriltä, mutta jos näin ei ole niin kertokaa.

perjantai 22. helmikuuta 2013

Pikainen tilannekatsaus

Ihan uskomattoman hieno leiri takana. Olin siis Perniön ponitallilla hiihtolomaleirillä. Nyt väsyttää ja PALJON, siispä laitan tähän vain muutaman kuvan leiriltä. Tai no, lähinnä Pamelasta, koska tämä on koirablogi! Palaan asiaan mahdollisimman pian, toivottavasti jo huomenna. Jonkunlaisen leirivideonkin aion väsätä kunhan ehdin. Nana vaikuttaa käsittämättömän pieneltä Pamelan jälkeen :D



Seuraavassa kuvassa minä hyppään Vaavin kanssa metriä :) Leirikisoissa me jopa voitettiin, vaikkei sellainen kuulu tapoihin. Ihan uskomattoman hieno poni!









Voi tuo pieni ruskea poni onnistui valloittamaan minut täysin. :') Kirjoitan Luffesta (ja kaikesta muustakin...) lisää sitten kun olen vähän nukkunut.