Jokainen seuraa sitä omaa polkuaan

Päivän musiikkivinkki jokaiselle, joka omistaa Spotifyn: Aleksi Ojalan Se oikea! Muutenkin koko albumi Koditon mies on mielestäni kuuntelemisen arvoinen. Ja sitten asiaan. Kävin äsken lenkillä Dinon ja Nanan kanssa. Aluksi ajattelin etten jaksa kuvata, koska sää on pilvinen, muistikortti oli kadoksissa eikä muutenkaan innostanut. Koiria ei vaan voi kuvata jos ei ole hyvä fiilis. Tai totta kai voi, mutta ainakaan minun tapauksessani kuvista ei silloin tule juuri millaisiakaan. Kun olen itse hyvällä tuulella, koirat huomaavat sen, uskaltavat esittää omia ehdotuksiaan ja ovat vapaampia. 

Yhteiskuvien ottaminen Nanasta ja Dinosta ei oikein ota onnistuakseen, joka kuvassa ainakin toinen koirista onnistui näyttämään järkyttävältä. No, onneksi yksitellen niistä sai siedettäviä kuvia. Yllättävän hyvin aina se koira, jota en kuvannut, osasi hengailla ilman mitään erityistä komentoa lähellä häiritsemättä.

Möyrimme lumihankeen ja yritin saada Dinosta jonkun edes suunnilleen siedettävän kuvan. Siitä ei oikein tullut mitään, pentu vain söi lunta ja oli ihan lysyssä. Aioin jo luovuttaa, mutta sitten keksin ratkaisun: käskin Nanaa haukkumaan. Se toimi, ja sain pentuun vähän eloa. Raukka tuijotteli vaikka kuinka pitkään ja yritti ymmärtää mitä Nana on nähnyt kun se haukkui. Ja minä nappasin tyytyväisenä pari kuvaa ryhdikkäästä berninpaimenkoirasta!

Tajusin siinä kävellessämme, että joskus aikaisemmin kuvasin Nanaa about samassa kohdassa, ja kuvista tuli aika kivoja. Niinpä laitoin Nanan kaiteen viereen poseeraamaan ja yritin saada ohi ajavien autojen valoja taustalle, se onnistui ainakin jonkun verran. Nanaa on niin paljon helpompi kuvata kuin Dinoa, minun ei tarvitse lainkaan arpoa pysyykö Nana paikallaan vai ei.

 Se ei melkein ikinä vaihda asentoa ennen kuin annan luvan, ei tälläkään kertaan. Kerran se meinasi tipahtaa lumipenkalta tielle, mutta korjasi kiireesti asennon edelliseen takaisin. Tassujen asettamisesta kaiteelle se ei oikein innostunut, mutta teki senkin kun kerran käskettiin. 

Huomasin juuri, että tämä on 40. teksti, huhhuh! Tuntuu ihan kuin olisin vasta aloittanut tämän blogin. Kävimme illalla vielä Dinon kanssa Helsingissä pyörimässä. Ensin olimme pentutreffeillä Vihdintien koirapuistossa, ja sitten Kampin Mustin&Mirrin kautta kotiuduimme 20€ köyhempinä erilaisten luiden ja herkkujen kanssa. Tässä vielä pari täysin onnetonta ja muokkaamatonta kuvaa illastamme. Pakko mainita, että Dino oli SUPER. <3 Se matkusti rauhassa ja leikki nätisti muiden kanssa puistossa.

Ihan kuin sitä ei kukaan tietäisi, mutta otan kommentteja mielelläni vastaan :)