Don't you see how much I need you

Uskomatonta, mutta totta, että tämä on jo 200. postaus täällä Koiratädin ihmemaassa. Haluaisin heti postauksen aluksi kiittää todella paljon kaikkia lukijoita ja muita satunnaisia vierailijoita. Ilman teitä tänne kirjoittaminen olisi huomattavasti tylsempää, eli kiitos kaikille kommentoijille! :)

Tänään minulla ei ollut koulua, joten lähdin aamulla Rajasaareen Nanan ja kaverini nuoren bordercollieuros Milon kanssa. Milo tuli meille eilen illalla yökylään ja palaa kotiin tänään illalla jossain vaiheessa. Menomatka puistoon sujui yllättävän rauhallisesti, vaikka en vienyt koiria kunnon lenkille ennen bussiin menemistä. Vähän ne kiskoivat kun kävelimme Rajasaareen, mutta siitäkin selvittiin.

Rajasaaressa Milo päätti mennä keppiä noutavan Nanan perässä mereen uimaan, se oli huvittavan näköinen läpimärkänä. Aluksi Miloa arvelutti uiminen, mutta hetken päästä se jo ryntäsi mereen kuin vanha tekijä. Molemmat koirat löysivät uusia kavereita puistosta, siellä oli koko ajan meidän lisäksi muitakin suhteellisen aikaisesta arkiaamusta huolimatta. Pitäisi jaksaa raahautua Rajasaareen useamminkin, se on upea paikka eikä meiltä ole sinne kuin puolen tunnin matka.

Koko reissu venyi melkein neljän tunnin mittaiseksi, koska kotimatka ei tapahtunut ihan suorinta reittiä. Kävelimme Rajasaaresta keskustaan kaikessa rauhassa mitä mielikuvituksellisimpia kiertoreittejä, ja sieltä muutamalla bussilla kotiin. En jaksanut enää kuvata koiria, joten kaikki kuvat ovat puistosta. Kahden koiran kanssa liikkuminen sujui yllättävän vaivattomasti, Milo ja Nana ovat hyvä pari.

Äsken kävimme vielä toisella lenkillä tänään 18-vuotissynttäreitään viettävän kaverini Elinan kanssa. Milo löysi itselleen kultaisennoutajan Sofin leikkikaveriksi, Nana tyytyi tuijottamaan happamana vieressä. Meidän piti mennä Elinan kanssa johonkin syömään, mutta päädyimme koirien kanssa metsään istumaan paikallisesta haettujen pitsojen kanssa. Hupsis :D Ja minä olin vielä huomaavaisena ihmisenä käyttänyt koirat aamulla pitkällä lenkillä, joten olisimme voineet lähteäkin johonkin. Mutta eipä lähdetty, ja hyvä niin koska ulkona on ihanaa istua näin hyvillä keleillä.

Illalla meillä on suunnitelmissa katsoa Suomen peli Elinan kanssa, ja huomenna ajattelin jopa yrittää päästä kouluun asti. En yhtään tajua, että ihan kohta on kesäloma. Monet tekemättömät kouluhommat odottavat, pitäisi lakata asiasta murehtiminen ja vain tehdä ne. No, mielummin selvästi kirjoitan blogiin ja teen kaikkea muuta mahdollista. Nyt kun vielä tuli hyvä sää (joka vain lämpenee koko ajan), ei tee kyllä lainkaan mieli istua sisällä pänttäämässä ruotsin sanoja. Täytynee yrittää kuitenkin tsempata, koska kohta se kesäloma joka tapauksessa koittaa.