Jos vain uskaltaa, kerran kaiken saa

Ihan huomaamatta tänne on saapunut kaksi uutta lukijaa, tervetuloa teille! :) Ajattelin, että näin monen lukijan kunniaksi olisi kiva järjestää jotain erityistä. En vain tiedä mitä, enkä tiedä onko kenelläkään tarvetta jonkunlaiselle erikoispostaukselle. Jos on, niin toivokaa jotain, voisin mielelläni toteuttaa toiveita jos sellaisia jollain on. Se ei kuitenkaan ole tämän postauksen aihe.

Olen jo pitkään miettinyt, että koiraihmiset ovat vähän kummallisia. Osa on hullun fanaattisia, ruoan on oltava barffia tai mistään ei tule mitään. Saksanpaimenkoira on Ainoa Oikea Rotu, pikkuräksyt ärsyttäviä, koira jonka kanssa ei harrasteta tavoitteellisesti on turha, on oltava A/A-lonkat tai koira joutaa kuoppaan, seurakoirat ovat syöpä, kuonopanta on kamala, pakotteet ovat kamalia, kouluttamaton koira on kamala, minun koirani on parempi kuin sinun koirasi... ja niin edelleen.

Näin syksyn pimetessä ja kurakelien (ja loputtomalta tuntuvan pesemisen) alkaessa haluan koota kohdalleni sattuneita kauniita ja mukavia muistoja tähän postaukseen.

1. Olen saanut tutustua lukemattomiin hienoihin koiriin ja oppia jokaiselta jotain uutta. Yritin karsia tähän vain muutaman, onnistumisen tasosta voidaan olla montaa mieltä.

Fieldspanieli Goloworez Thriller "Elmo"

Pyreneittenmastiffi Pamela

Suursnautseri Hodu

Sekarotuinen Rocky

Punainen irlanninsetteri Nelly

Saksanpaimenkoira Sensen mann Domino, "Aapo"

Suomenlapinkoira Pessi

Walesinspringerspanieli Hamppu

Jackrusselinterrieri Max

Siperianhusky Remu

Chihuahua Minni

Labradorinnoutaja Jaffa

Saksanpaimenkoira Tino

2. Lisäksi olen saanut tutustua uskomattoman hienoihin tyyppien ihan vain koirien ansiosta. Meidän koirapuistollamme olen hengannut jo kauan ennen kuin edes omistin koiraa ja olen saanut paljon tietoa erilaisista koirista ja kaikista mahdollisista koiriin liittyvistä (ja liittymättömistä) asioista. Olemme asuneet Laajalahdessa jo 10 vuotta ja perheestämme minä olen oikeastaan ainoa joka tuntee naapurustostamme ihmisiä, koska olen tutustunut melkein jokaiseen koiraihmiseen muutaman kilometrin säteellä.

3. Koirien kanssa oleminen on ollut joskus hankalina aikoina oikeastaan ainoa asia jota olen jaksanut tehdä ja josta olen saanut voimaa jatkaa eteenpäin. Varsinkin Nana on ollut ihan käsittämättömällä tavalla avuksi minulle elämän ollessa hankalaa.

3 ½. Muutaman... en nyt sanoisi hankalan, mutta vähän haastavamman koiran kanssa yhteisen sävelen löydettyäni olen saanut huomata, että osaan tehdä edes jotain oikein. Lisäksi olen saanut koirien kanssa onnistumisista itsevarmuutta.

4. Olen saanut oppia millaista on elää olennon kanssa, joka rakastaa minua enemmän kuin itseään. En osaa sanoin kuvailla kuinka hienoa voi olla koiran ja ihmisen välinen ystävyys. Olen muutaman koiran (Sulo, Nana, Tino) kanssa päässyt jotenkin "syvemmällä tasolla" yhteyteen, sellainen tunne on jotain käsittämättömän hienoa. Toivon, että jokainen koiranomistaja saa kokea sen oman koiransa kanssa.

5. Yksikään koirankouluttaja tai -omistaja ei ole koskaan valmis. Kaikki voivat aina oppia lisää koirista, ymmärtää niitä vähän paremmin ja tietää jotain lisää. Se on ehkä kaikkein hauskinta koirissa, kukaan ei voi sanoa olevansa täydellisen valmis ja erehtymätön. Tai tietysti voi, ja jotkut tuntuvat käyttäytyvän sen mukaan, mutta en usko sen olevan mahdollista. Siinä piileekin se kauneus, joka minua kiehtoo koirissa. Totta kai jotkut ihmiset tietävät enemmän kuin toiset, mutta kukaan ei ole täydellinen.

Minusta olisi kiinnostavaa kuulla mikä teidän mielestänne on parasta koiranomistajuudessa, koirissa tai elämässä koirien kanssa?