KOIRATÄDIN IHMEMAA: Monta kaunista koiraa ja eläinlääkärireissu

Oli vähän tällainen fiilis koko päivän, paljon paljon paljon koiria aamusta iltaan. Ei missään nimessä huono päivä, itseasiassa minulle ei suuresta koirailumäärästä huolimatta mennyt kertaakaan hermot koiriin, kai senkin voi laskea saavutukseksi. Ensin aamulla kävin sutaisemassa jotain hienoja ajatuksia ussan kolmoskurssin kokeeseen ja soitin koululla puolisen tuntia. Sitten alkoikin koirienhoito, menin suoraan koulusta hakemaan Iran lenkille. Taisinkin aiemmin jo mainita jotain Irasta, mutta se on siis naapurissamme asuva hieno 8-vuotias saksanpaimenkoiranarttu jota olen alkanut ulkoiluttaa.

Nana pääsi tietysti mukaan lenkille. Aluksi naiset eivät olleet kovinkaan sopuisia, mutta tein selväksi ettei kummallakaan ole lupaa rähjätä, ja niinpä ne rauhoittuivat hyvinkin nopeasti. Viime lenkillä en uskaltanut päästää niitä vapaaksi yhdessä, mutta tänään suuntasimme puistoon. Ihan pieni hiljainen ääni takaraivossani varoitti mahdollisesta tappelusta, mutta mitään ongelmaa ei ollut. Heittelin Nanalle lelua, ja Ira koitti vähän leikkiäkin Nanan kanssa, mutta N ei oikein lämmennyt.

Kävin viemässä Nanan takaisin, ja teimme Iran kanssa vielä lenkin. Muutama ohitus parista koirasta tehtiin, ei kovin hyvin eikä kovin huonosti. Sain Iran olemaan rähjäämättä tunkemalle sen naamariin jatkuvalla syötöllä ruokaa. Se ei kuitenkaan rentoutunut yhdessäkään ohitustilanteessa yhtään. Autoista (joita se yleensä kovasti jahtaa) neiti ei tänään pahemmin välittänyt. Hölkkäsimme aika ison osan lenkistä, ja siitä Ira selvästi piti kovasti. Oli kaikin puolin oikein mukava lenkki, erityisesti minua ilahdutti Nanan ja Iran erinomainen toimeentuleminen.

Palautin Iran, ja sieltä suuntasinkin sitten suoraan eläinlääkäriin Dinon ja sen omistajan kanssa. Dino on nyt noin kolmen viikon ajan rasituksen jälkeen alkanut ontua tassuaan. Se oli toisen eläinlääkärin määräämällä kipulääkekuurilla viikon, jolloin ontumista ei esiintynyt. Kuurin loputtua linkkaaminen kuitenkin jatkui, ja niinpä sitten Dino pääsi tänään kuvattavaksi. Kuvissa ei suoraan näkynyt mitään yhtä selitystä tilanteelle, mutta tutkimukset jatkuvat. Alla kuva Dinosta heräilemässä.

Timo oli oikein reipas ja hieno poika koko lääkärireissun ajan. Minun piti mennä huomenna tallille, mutta nyt kun toinen sairastaa, otin sen meille tänne lepäämään ja menen sitten toisen kerran tapaamaan Wäiskiä. Kotonaan Dino tietysti voisi olla, mutta Tarmo on juuri tämän viikon lomalla eikä niitä samassa paikassa kannata pitää, kun Dino ei tietenkään saa nyt sitten riehua ollenkaan. Kuvassa Dino omistajansa kanssa.

Noh, sitten iloisempiin asioihin! Naapurini kysyi minulta eilen illalla voisinko käydä tänään viemässä hänen koiransa lenkille. Suostuin ilomielin, koska kyseessä on kaksi todella hauskaa otusta; isovillakoira Iines ja mustaterrieri Teppo. Nimistä huolimatta molemmat ovat narttukoiria, ja hienokäytöksisiä sellaisia ovatkin. Sain valjastettuani veljeni ottamaan meistä muutaman yhteiskuvan.

Kuvat otettiin, ja sitten otin sisältä Nanan. Se räyhäsi kauhuissaan Tepolle, mutta huomattuaan sen leppoisaksi kaveriksi, pääsimme lähtemään lenkille. Suuntasimme Elfvikin metsään, ja lenkki oli harvinaisen onnistunut. Välillä Teppo räksytti Nanalle, ja Nana siitä suivaantuneena ärisi takaisin. Iines oli ainoa joka sai juosta vapaana, koska Teppo on omistajansa sanojen mukaan vielä hiukan liian impulsiivinen juostakseen vapaana, ja Nana taas olisi varmasti karannut monen tunnin peuranmetsästysreissulle.

En ole keksinyt vielä yhtäkään hyvää tapaa kuvata montaa koiraa, jotka eivät pysy automaattisesti ja helposti käskyn alla paikoillaan vapaana. Niinpä olen tyytynyt tylysti sitomaan koirien hihnat johonkin kiinni, ja yleensä olen ollut tyytyväinen lopputulokseen, niin tälläkin kertaa.

Ajattelin jo palauttaa Iineksen ja Tepon, mutta Teppo tuntui vielä olevan sen verran innokkaalla tuulella, että suuntasimmekin koirapuistollemme. Siellä jotain aivan historiallista tapahtui: Nana LEIKKI Tepon kanssa! Nana ei melkein koskaan leiki muiden kanssa, yleensä siksi kun sitä ei tunnu kukaan koira oikein tajuavan kaiken räksytyksensä kanssa. Teppo kuitenkin haukkui vähintään yhtä paljon kuin Nana, joten niillä oli selvästi yhteinen mielenkiinnonkohde ja ne viihtyivät hyvin yhdessä.

Jonkunaikaa puistoiltuamme myös Tepon ja Inkun naapuri Enso saapui paikalle, ja meno senkun parani vaan. Ironista, että juuri itseasiassa siellä metsässä tarpoessamme harmittelin mielessäni sitä, kuinka Nana ei oikeastaan ikinä leiki kenenkään kanssa. Ja mietin jo, että seuraava jokin hypoteettinen toinen koirani tulee olemaan ihan varmasti KAIKKIEN koirien kaveri ja kova leikkimään. Nana selvästi osaa lukea ajatuksia, koska se leikki myös Enson kanssa oikein hienosti. Myös varsinkin Teppo ja Enso vetivät aikamoista rundia.

En tiedä onko tämä ilmiö muille tuttu, mutta minulle ainakin käy todella usein niin, että juuri kun olen lähdössä koirapuistolta, sinne tulee joku tosi kiva koira, enkä raaski sittenkään ihan vielä lähteä. Niin kävi tänäänkin, ja tämä sankari oli tällä kertaa Bátor (pahoittelut, jos nimi on väärin kirjoitettu :D). Se on ehkäpä Laajalahden mukavin koira, kaunis ja aina iloinen nuorimies. Ensin Teppo ja ehkä vähän Nanakin jaksoivat sitä juoksuttaa, mutta lopulta se juoksi vain yksikseen sähköjäniksenä ympäri puistoa.