Kierrettiin tänään melkein tismalleen sama lenkki, kuin eilenkin. Vähän enemmän käveltiin puistoilun jälkeen, mutta eipä kovin paljoa eroa. Jos joku toinen koiranomistaja tätä blogia lukee, niin tuleeko teidän kierrettyä paljon samoja lenkkejä, onko teilläkin ns. vakiolenkit? Minä kävelen melko usein ensin meidän koirapuistolle, siinä matkalla saavat koirat juosta vapaana. Sitten käyn kävelemässä vaihtelevalla pituudella varustetun lenkin, jonka jälkeen suuntaan kotiin. Tietenkään en kävele pelkästään tätä lenkkiä, mutta kyllä lähes päivittäin.
Toisinaan sitten vien Nanan juoksemaan Villa Elfviikin metsään. Siellä lenkki toisinaan venyy vähän pidemmäksi kuin oli idea, koska Nana lähtee ajamaan peurojen jälkiä eikä tule luokse huudettaessa. Jos on sellainen vuorokaudenaika ettei paljoa muita ole liikkeellä, yleensä jätän Nanan sinne metsään ja puolen tunnin sisällä se on aina ilmestynyt kotiin oven taakse vinkumaan.
Välillä innostun täysin spontaanisti lähtemään Nanan kanssa tavallisen lenkin sijasta reissuun. Muutamaan kertaan olemme käyneet ihan ex tempore ilman hyvää syytä esimerkiksi Keravalla, Porvoossa, Töölönlahdella kävelemässä ja jonkun kerran lähdimme Viikkiin ihan vain huvin vuoksi. Minusta on hauskaa välillä tehdä koiran kanssa muutakin, kuin vain kiertää vanhoja tuttuja reittejä. Uskon, että koirankin mielestä on kiva päästä välillä eri paikkoihin käymäään. Ja Nanan kanssa ei ole mikään itsestäänselvyys, että se osaa olla julkisissa kulkuvälineissä kunnolla, joten sitäkin on sen kanssa hyvä aina toisinaan harjoitella.
Meidän koirapuistolla tykkään käydä ihan vain sen takia, että varsinkin aikaisemmin tapasin siellä paljon koiranomistajia joiden kanssa juttelin. Jo ennen kuin minulla oli Nanaa, kävelin useina iltoina ihan yksikseni meidän koirapuistolle ja juttelin koiranomistajien kanssa. Nyt se tuntuu hassulta, mutta silloin se oli mielestäni erinomainen tapa viettää aikaa. Noilta ajoilta olen saanut paljon tietoa koirista, ja kuullut monia mielipiteitä varsinkin koiran kouluttamisesta ja ruokinnasta. Silloin en vielä omistanut kameraa, enkä ollut edes kiinnostanut kuvaamisesta. Nykyään puistolla harvemmin on ketään, monet niistä koirista jotka siellä "vanhoina hyvinä aikoina" kävivät asuvat nyt jossain muualla/ovat kuolleet/eivät muuten vain pyöri enää puistolla. Silti sieltä aina välillä löytyy leikkikavereita, kuten tänään Dinolle suomenlapinkoiranarttu Inka. Nana sai olla sen aikaa pienten puolella.
Syy, miksi aloin kirjoittaa näistä vanhoista hyvistä ajoista, liittyy vahvasti alla olevaan, tänään ottamaani kuvaan. Nyt minä tosiaan aion, ehkäpä jo tänä viikonloppuna kirjoittaa sen elämäni koirat so far-postauksen. Sinne nimittäin kuuluu suursnautseri Hodu, joka osasi täydellisesti tuon tempun, jota Nana tänään jäljitteli. Siinä on ideana heittää koirapuiston aidan yli metsän puolelle leli/keppi, päästää koira ulos portista, ja koira sitten juoksee puiston ympäri, etsii lelun ja tuo sen. Nana on tuota harjoitellut, mutta ei se ihan yllä (ainakaan vielä!) samalle tasolle Hodun kanssa.
Nanalla on kuitenkin oma bravuurinsa, penkin yli hyppääminen! Sen se tosiaan osaa, ja pomppii mielellään. Olen aina kuvannut sitä vain niin, että se hyppää suoraan minua kohti, tähän tapaan. Nyt päätin kuitenkin kuvata sivulta, eikä se ihan täydellisesti onnistunut. Toivottavasti loikkimisen riemu välittyy kuitenkin.
Kohtapuoliin lähden Dinon kanssa koirakoululle, sieltä menen suoraan kaverilleni Ronjalle. Huomenna pitäisi käydä Wäiskin kanssa lenkillä. Timo tulee mukaan, vaikka Wäiski ei niin kovasti koirista pidäkään. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Yritän saada jotain kuvia otettua, mutta en lupaa mitään!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti