Dino tallikoirana

Eilen illalla kävin Dinon ja kaverini Elinan kanssa Koirakoulu Kontaktin Kotikoiran ABC-kurssilla. Oli todella hauskat treenit. Ensin harjoiteltiin maahan-käskyä, mikä ei ensin ottanut oikein sujuakseen. Reilun käsimerkin kanssa Timo kyllä laskeutui makaamaan, mutta heti kun kättä alkoi vain ihan vähän häivyttää, se ei muka enää yhtään tajunnut mitä piti tehdä... Käsimerkkiä pitäisi alkaa häivyttää ja sanaa vahvistaa, niin hyvä siitä tulee. Lisäksi harjoiteltiin käden koskemista, se sujui paljon paremmin! Timo oli jopa niin etevä, että se osasi mennä koskemaan Elinan kättä, vaikka Elina seisoi meistä metrin päässä. Hieno pentu :)

Suoraan treeneistä jatkoimme matkaa Timon kanssa toiselle kaverilleni, Ronjalle. Ronjalla on 3-vuotias labradorinnoutajanarttu MUppe, joka ihastui ikihyviksi bernipentuun. Ne leikkivät ja riehuivat oikein olan takaa koko illan, niin lenkillä kuin sisälläkin. Aamulla Katja kävi reippaana pariinkin otteeseen ulkona koirien kanssa, ja puoli kahdeksalta minä, Ronja, Ronjan kaveri Hanne ja Timo lähdimme Hannen äidin kyydillä kohti Sandbackenia.

Sieltä minä ja Timo kävelimme Wäiskin luokse. Dino ei koskaan ennen ollut nähnyt hevosta, ja Wäiski taas ei ole se kaikkein koiraystävällisin heppa. Kaikki meni kuitenkin yllättävän hyvin. Dino ei yrittänyt paimentaa Wäiskiä, eikä Wäiski potkia koiraa. En tietenkään tiedä mitä Dino olisi tuumannut, jos olisin hypännyt Wäiskin selkään. En ottanut asiasta selvää, vaan kävimme ihan kaikki kolme omin jaloin kävellen reippaalla kävelylenkillä metsässä. Dino halusi poluilla kulkea minun ja Wäinön takana, mutta tiellä kävellessämme se viipotti ainakin 30 metriä edellä, ei kai halunnut jäädä jalkoihin. Aika paljon se varoi Wäiskiä, mutta hyvä tietysti niin.

 Sisällä tallissa Dino oli oikein moitteettomasti, makasi sille maahan laittamallani enkkuviltillä tyytyväisenä. Välillä se hiippaili viereiseen, tyhjään karsinaan syömään paskaa, mutta lähinnä se vain nukkui.

Täytyy kyllä sanoa, että yllätyin positiivisesti Dinon käytöksestä! Olin ihan varma, että se vain räksyttäisi koko ajan, jahtaisi hevosia ja olisi tiellä. Sen vaisto kuitenkin (onneksi) kertoi sille, että hevosia kannattaa varoa. Uskon vakaasti, että kunhan Dino tuosta vielä kasvaa eikä enää pelkää hevosia, saan siitä hyvän kaverin itselleni tallille.