tiistai 9. syyskuuta 2014

Wake me up when September ends


Huhhuh. Nyt on kyllä tosiaan sellainen olo, että jos vaikka voisin herätä vasta lokakuun koittaessa, that would be great. Mutta siitä ei taida tulla mitään, niinpä on vain kestettävä ja jaksettava. Ylioppilaskirjoitukset ovat suurin ongelma tällä hetkellä, stressaan niitä edelleen ehkä vähän liikaa. Kuuntelut (englanti ja ruotsi) ovat nyt takana, niiden kirjalliset kokeet koittavat ensi viikolla ja 26. päivä vielä historia. Sen jälkeen alkaakin vapaus, odotan sitä jo kuin kuuta nousevaa. Onneksi minulla on kivoja koiria joiden kanssa rentoutua, koska (niin huolestuttavalta kuin se kuulostaakin), melkein yhdenkään ihmisen kanssa hengailusta ei tunnu tulevan mitään juuri nyt.

Ruotsin kuuntelun loputtua menin suoraan hakemaan Timon, ja kävin ottamassa meiltä Milon mukaan. Pojat leikkivät ensin meidän pihalla jonkun aikaa, ja sitten suuntasimme metsään. Siellä ajattelin ottaa vähän kivoja poseerauskuvia paimenista, mutta eihän siitä mitään tullut. Timo nimittäin päätti loikata ällöttävään lampeen, eikä sen jälkeen ollut enää kovin kuvauksellinen. Kävin Milon kanssa viemässä Timon kotiinsa ja pesin berninpaimenkoiran, se jäi tyytyväisenä nukkumaan kotiin.





Seuraavaksi menin Milon kanssa hakemaan naapuristamme Charlie-walesinspringerspanielin. Milo juoksutti Charlieta niityllä, yritin ottaa pennusta kuvia, mutta se osoittautui yllättävän haastavaksi. Treenailin Milon kanssa paikallaoloa ja luoksetuloja, se teki tosi hyvin töitä. Kävin kotona vaihtamassa Milon Nanaan, ja suuntasin spanieleiden kanssa meidän lähellä olevalle autiotalolle.


Nana ja Charlie olivat tosi söpöjä tänään, innostuin kuvaamaan niitä enemmänkin. Nyt ei ole onneksi kuin noin kaksikymmentä päivää jäljellä, ja sitten ylioppilaskirjoitukset ovat ohi. Saimme alustavat tulokset englannin kuuntelusta, ja se ainakin meni hyvin joten ehkä tämä tästä. Yritän nyt nämä viimeiset pari viikkoa keskittyä vielä edes vähän opiskeluun, ulkoiluttaa koiria ja keskittyä siihen etteivät ylioppilaskirjoitukset sitten kuitenkaan ole maailman vakavin asia.






4 kommenttia :

  1. Hei tsemppiä sulle kirjotuksiin, mie ainaki pidän sulle peukkuja! :)) Ite voin vaan kuvitella sitä stressin määrää...
    Ja tuossa viimeisessä kuvassa on muuten jotain ihan tavattoman hellyyttävää! Mutta aws ihanaisia otuksia kaikki :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) Joo no jotenkin nyt kun ne kirjoitukset ovat alkaneet, tuntuu että ehkä tää tästä sittenkin! Kiitos paljon <3 :)

      Poista
  2. Oi että, kyllä Charliekin kasvaa kovaa vauhtia. Autiotalo kuulostaa huisin siistiltä paikalta. Tsemppiä myös mun puolesta tuleviin kirjotuksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Ensi viikolla täällä on beagle, enkä ehkä kerkeä ulkoiluttamaan Charlieta niin sitten se on jo vaikka kuinka iso kun tapaan sen seuraavan kerran :( :D Kiitos kiitos! :)

      Poista

Yhteyttä voi ottaa myös sähköpostin kautta :)
llinjama@gmail.com