What we dream, it's all that matters

Olen viime päivinä käynyt paljon lenkeillä koirien kanssa, mutta en ole saanut otettua kameraa mukaan. Milo-bordercollie on täällä edelleen, joten päivisin olen ulkoillut Milo-Nana-Charlie-combolla. Jengi pysyy kasassa ja toimii hihnalenkeilläkin yllättävän hyvin. Kun pääsemme metsään asti ja päästän koirat irti, Charlie ja Milo alkavat usein leikkiä. Nana selvästi pitää Milosta, ne nukkuvat vierekkäin aina välillä ja eilen (Nanan aloitteesta?!) alkoivat leikkiäkin. Eilen yölenkillä Milon ja Nanan juoksennellessa yhdessä en voinut olla ajattelematta, että Nana on kyllä varmasti tyytyväinen kun saa välillä pikkuveljen tänne hoitoon.

Charlieen Nana suhtautuu aika neutraalisti, spanielit eivät leiki keskenään mutta ei Nana pikkukoiralle juurikaan joudu murisemaan. Charlie on ihmeen reipas, tänäänkin teimme mustavalkoisten ja pikkuspanielin kanssa parin tunnin lenkin metsässä. Charlie kävi tutkimusmatkalla mutaojassa, joten pesin ja föönasin sen vielä lopuksi. Kävin ruokkimassa Charlien, ja lähdin vielä kahdestaan spanieleiden kanssa lyhyelle lenkille ja otin nämä kuvat. Silti Charlie ei oikeastaan vaikuttanut väsyneen ollenkaan. Kotiin päästessään se kuitenkin meni heti nukkumaan, joten kai se sitten oli väsynyt.

Eilen lenkillä Charlien kanssa törmäsimme 4kk saksanpaimenkoiraan, onneksi sellaisessa kohtaa että pikkupojat pääsivät telmimään. Tulin todella hyvälle tuulelle, kun katselin kahden pennun iloista leikkimistä. Ilonaiheita ei tunnu olevan mitenkään liikaa tällä hetkellä, joten yritän keskittyä pieniinkin ilahduttaviin juttuihin. Ylioppilaskirjoitukset stressaavat minua enemmän kuin ikinä olisin voinut uskoa. En saa nukuttua kuin kuudesta seitsemään tuntia joka yö, kun normaalisti nukun ainakin yhdeksän tuntia. Siedän unenpuutetta todella huonosti, joten meno voi muuttua aika mielenkiintoiseksi jos nukkuminen alkaa sujua vasta kirjoitusten loputtua. No, eipä tässä ole kuin reilut kaksikymmentä päivää ja sitten ne ovatkin jo ohi :D