Voisinpa juoksennella auringon alla

Penni saapui tänne sunnuntaina, mutta vasta tänään kerkesin ottaa kameran mukaan lenkille. Olimme Elfvikin metsässä Elinan, Pennin ja Nanan kanssa. Penni on äitini serkun beagle, joka tuli meille muutamaksi päiväksi hoitoon. Todellinen citybeagle, hillitty ja rauhallinen koira. Se on ollut meillä kerran ennenkin hoidossa monta vuotta sitten, mutta en kyllä osaa sanoa muistiko se minua tai Nanaa. Koirien ensikohtaaminen sujui niin kuin Nanalla aina uusien (tai no, tässä tapauksessa "uusien") kohtaaminen sujuu: ensin kauhea haukkuminen, sitten lenkin myötä rauhoittuminen ja rauhallinen tutustuminen.

Eilen, maanantaina, vein Pennin, Nanan ja Charlien yhdessä metsälenkille. Penni juoksutti Charlieta tosi kivasti, mutta Nana ei innostunut leikkimään kummankaan kanssa. Hihnassa koirat kulkivat yllättävän hyvin, Charlie kasvaa ihan silmissä ja käytös muuttuu koko ajan fiksummaksi. Siitä tulee kyllä vielä hieno koira, hullua kuinka nopeasti pienet koiranpennut kasvavat.

Ylioppilaskirjoitukset jatkuvat huomenna englannin ja perjantaina ruotsin osalta. Sitten onkin luvassa ihan paras viikonloppu: pääsen kaverini Ronjan kanssa Perniön ponitallille nollaamaan kirjoitustressiä ja rentoutumaan ihanien hevosten luokse. Ensi viikon perjantaina on vielä historia luvassa, saa nähdä mitä siitä tulee. Kielistä en osaa oikein ottaa enää edes stressiä, menevät miten menevät. Ja jos ei tule mitään mistään, niin sitten uusin keväällä. 

Juttelin juuri eilen kaverini kanssa tästä syksyn stressistä ja kiireestä; hänen kalenterissaan seuraava vapaapäivä (ei muuta kuin koulu) koittaa vasta marraskuun lopulla, minulla sitten kun pääsen Kiinasta kotiin lokakuun lopussa. Olemme lähdössä orkesterimme kanssa matkalle Kiinaan lokakuussa 9.-20. päivä, odotan reissua jo kovasti. Nyt pitää vielä tsempata loppuun asti kirjoitusten kanssa, onneksi nyt alkaa ehkä vähän jo tuntua siltä että kyllä tämä tästä :)