Pieni nainen kotiutui

Tänään Minni lähti kotiin, vaan onneksi siitä jää muistoksi kauniita kuvia. Ja eiköhän Minns toisenkin kerran tule meille, on se sen verran hieno persoona. Varsinkin tänään Minni kyllä rohkaistui ihan silmissä. Se uskalsi jo mennä nuuhkimaan Nanaa ja Dinoa, eikä hyökkäillyt niitä päin ollenkaan. Huomasin kyllä kolmea koiraa hoitaessani, että se muistuttaa jo pienimuotoisen koirahotellin pitämistä. Varsinkin, kun en viitsinyt mitään noista kolmesta ruokkia samassa huoneessa, lenkille lähtiessä hihnoja sai hetken miettiä, uloslähtö oli aina aikamoinen ruljanssi ja niin edelleen. Vaan oli niiden kanssa kyllä hauskaa, taidan viihtyä koirien kanssa paremmin kuin useimpien ihmisten :D Koirapuistossa kaikki kolme olivat todella sopuisia, sain muutamia ihan hauskoja kuvia otettua.

Ihmisten kanssa viihtymisestä puheen ollen, vietin tänään oikein mukavan illan kahden kauniin ystäväni kanssa. Istuskelimme kauniissa metsässä juttelemassa ja otin heistä paljon hienoja kuvia. En pyytänyt lupaa kuvien julkaisuun, joten tässä vain pari Nanakuvaa. Hyppelimme vähän vallihautojen yli, ja Nanakin innostui tekemään niin. On kyllä hauskaa huomata, että vaikka elämäni pyörii aika paljon koirien, ja varsinkin Nanan ympärillä, löytyy kuitenkin myös ihmisiä, joiden seurassa viihdyn erinomaisesti.

Ja kun nyt kerran rupesin niin kauhean syvälliseksi, kerrottakoon samalla, että yksi kaikkien aikojen rakkaimmista koirakavereistani muuttaa täältä Laajalahdesta reilun viidenkymmenen kilometrin päähän, enkä kyseistä koiraa tule enää tapaamaan varmaan ikinä. Tämä koira on tässä postauksessa esittelemäni seefferiuros Tino. Kauniit muistot kyseisestä kaverista onneksi säilyvät! No mutta, taidan siirtyä englannintehtävien pariin. Hauskaa koeviikkoa lukiolaisille ja kaikille muillekin tsemppiä loppukeväästä suoriutumiseen, kohta se loma koittaa (ainakin useimmille).