Viime päivien kuulumiset ja muutama mätsärikuva

Isä kävi tiistaina Nanan kanssa rallytokoilemassa, kun jouduin itse olemaan koulujutuissa kiinni iltaan saakka, ja kirjoitti tunnista seuraavaa:

"Olen koiratädin isä, ja pyynnöstä kerron muutamalla sanalla siitä, kun jouduin eilen sijaistamaan häntä Nanan koirakoulussa, rallytokotunnilla. Kun lähdimme kotoa, ajattelin hieman että blääh, kaikkeen sitä joutuu. Mutta sitten kaikki alkoi sujua. Ensimmäinen bussi n. 10 mahdollisesta oli juuri se, jolla pääsee lähimmäksi koirakoulua. Olimme perillä hyvissä ajoin ja kävimme vähän tutustumassa läheiseen metsikköön. 

Metsään meni harjoitelluista liikkeistä ensimmäinen, kun Nanan olisi pitänyt istua paikoillaan sillä aikaa, kun minä kävelin sen ympäri. Sen sijaa maassa se malttoi olla paikoillaan koko kierroksen ajan (istuessaan se välttämättä lähti pyörimään mukana). Kontaktiharjoitus perääntymällä ja istumalla joka välissä ensin vähän tökki, mutta sitten Nana löysi Ariadnen langan ja oli lopulta ihan täpinöissään ja teki kaiken oikein vähemmilläkin pakitsemisilla. Koiran kääntyminen oikeaan + isännän vasempaan sujui, hm, melko hyvin. Niin olikin tunti lopussa ja tyytyväisinä ja oppia saaneina kävelimme kotiin. Opettaja suhtautui meihin kivasti, osasi virittää vaatimustasonsa oikein tähän erikoistilanteeseen. Ehkä tehdään Nanan kanssa jotain tällaista joskus kotipihallakin?"

Tunti oli siis sujunut paremmin, kuin olisin itse ehkä uskonut. ;) Keskiviikkona Nanan aamu ei lähtenyt ihan niin hienosti käyntiin. Huomasin heti herättyäni, että koira näyttää jotenkin kummalliselta. Ensin en edes tajunnut mikä siinä mättää, mutta sitten tajusin sen huulien olevan molemmilta puolilta huomattavan turvonneet. Soitin aivan paniikissa eläinlääkärillemme, joka kyseli koiran muista oireista. Kun ei korvalehdissä tai silmäluomissa esiintynyt turvotusta, lääkäri suositteli vain seuraamaan koiran vointia siltä varalta, että se äkkiä huonontuisi.

Joko Nanaa oli purrut ampiainen tms., tai sitten sen huulet vain olivat turvonneet. Paha mennä sanomaan, mutta reilun neljän tunnin kuluttua turvotus oli kokonaan laskenut pois, eli selvisimme siis säikähdyksellä.

Tänään kävimme Dinon ja Nanan kanssa Oulunkylässä mätsärissä, kaverini Mari tuli mukaan ja vei Dinon kehään. Molemmat koirat käyttäytyivät ihan nätisti, mitä nyt Nana vähän räksytti kehässä (mitä se ei ole koskaan tehnyt!) ja Dinosta tuomarin suorittama hampaiden tarkistus oli hirvittävän pelottava. Nana sai punaisen ja Dino sinisen nauhan, molemmat käteltiin melko pian ulos nauhakehistä. Ehdin ottaa myös muutaman kuvan :)

Illalla kävimme vielä Dinon kanssa Risupadonpuistolla. Meidän piti treenata tokoa, mutta porukkaa ilmestyi paikalle sen verran vähän, että annoimme koirien vain riehua puistossa. Sinne sattui onneksi yksi kokenut berni-ihminen, jolta sain paljon hyviä vinkkejä Dinoon liittyen. Reissu ei siis ollut ihan turha! Dino raukka uupui täysin pitkästä päivästä. Huomenna vien sen Lintuvaaraan yhdeksi yöksi kaverilleni hoitoon, ja lauantaina Dinon omistaja jo tuleekin takaisin Suomeen. Viikonloppuni vietän ratsastusleirillä Perniön Ponitallilla, siitä on mitä luultavimmin tulossa jonkunlainen postaus sitten sunnuntaina.