Minulla on kyllä tämän kesän ollut ihan käsittämätön terrieriputki: ensin juhannuksena jackrusselinterrieri Tiiti, sitten valkoinen länsiylämaanterrieri Elsa ja nyt vielä vehnäterrieri Vili. No, terrierit ovat kyllä hauskoja koiria, ei siinä mitään.
Vili saapui meille tänään aamulla kymmenen aikaan. Heitin sen kamat sisälle, ja ilahduin heti aluksi siitä että Vilin mukaan oli pakattu kaikki tarpeellinen, mutta ei mitään ylimääräistä. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin yrittää koiraa palauttaessa etsiä jokaista pikkutavaraa joka sille on mukaan laitettu :D No, Vilin yhdeksän päivän päästä kotiutuessa tätä ongelmaa ei tule olemaan!
Heti kymmenen jälkeen lähdimme lenkille Nanan ja Vilin kanssa, ja aluksi suuntasimme koirapuistoomme.
Puistossa Vili juoksenteli ihan onnessaan ympäriinsä, Nana tyytyi vain vähän nuuhkimaan ja lähinnä nyhjäämään jaloissani. Yritin ottaa jotain hienoja kuvia, mutta nyt koneelta niitä tarkastellessani totesin että vain nämä kaksi pääkuvaa ovat tuon yhteiskuvan lisäksi julkaisukelpoisia. Minusta on tullut huomattavasti nirsompi sen suhteen mitä kuvia julkaisen, ja kuinka paljon. Kun edelliseen postaukseen linkittelin jotain vanhoja tekstejäni huomasin kyllä, että olen ainakin vähän kehittynyt. Puistoon ei tullut ketään, kuten sinne ei yleensä tulekaan, joten lähdimme jatkamaan matkaa kohti Villa Elfvikin metsiä.
Metsässä en ensin päästänyt Nanaa irti, eikä silloin Vilikään kauheasti poistunut näköetäisyydeltä. Nanalla on toisinaan tapana jäädä muutamaksi tunniksi juoksentelemaan ympäri Elfvikin metsää vapauduttuaan, joten pidin sen hihnassa. Minun kävi kuitenkin sääliksi Nanaa Vilin poukkoillessa ympäriinsä onnellisena, joten vapautin seniorinkin. Se kyllä kannatti, Nanalla ja Vilillä oli yhdessä todella hauskaa. Ne juoksivat koko ajan yhdessä, minä lähinnä istuskelin varjossa ja otin pari kuvaa.
Sain kyllä huomata, että Vilillä on huumorintaju kohdallaan! Ajattelin, että nyt voisi olla hyvä aika ottaa koirat kiinni, joten kutsuin molempia luokse. Vili pinkoi paikalle tuhatta ja sataa (postauksen loppupuolella on videolle tallennettuna todiste sen vauhdista jolla se saapuu paikalle vihellettäessä), Nanaa ei näkynyt. Vähän ajan kuluttua Nana saapui paikalle, ainoa miinus oli se että jalat ja mahanalus olivat ihan mustassa mudassa. Keskityin nauramaan Nanalle ja laittamaan sitä kiinni, kun samassa Vili lähti juoksemaan sinne mistä Nana oli juuri tullut. Hetkeä myöhemmin se tuli takaisin silmiin nähden itseensä tyytyväisenä - ja vielä vähän likaisempana kuin Nana :D Ihan uskomattoman hauska koira, se huomasi että kaveri on löytänyt hienon mutapaikan ja halusi itsekin tsekata sen. Otin likaisista koirista kuvankin ennen kuin päästin ne uimaan mereen.
Noniin eli tuokaa kaikki koiranne minulle hoitoon, saan koirat vasemmanpuoleisesta tyypistä oikeaan jopa puolessa tunnissa! Suihkutin koirat sitten vielä letkulla venerannassa ja jatkoimme lenkkiä. Kumpikaan koirista ei enää läähättänyt ja ne olivat muutenkin oikein tyytyväisen oloisia.
Päädyimme ihanaan metsään kävelemään, olin viimeksi ollut siellä monta vuotta sitten vaikka paikka ei ole kaukana meiltä. Korkealta kalliolta näkyi melkein koko Leppävaara, ei lainkaan huonot näkymät. Koska siellä oli todella kuivaa, olivat pienet kitukasvuiset koivut kuivuneet kovin syksyisiksi. Minulle tuli jostain syystä todella hyvä mieli niistä, jotenkin toiveikas olo sen suhteen että kohta tulee taas syksy, lehdet kellastuvat, arki alkaa eikä se ole yhtään kamalaa.
Pidän kyllä lomasta, varsinkin tämän vuoden kesäloma on ollut jotain ihan käsittämätöntä, mutta kyllä minulla on ikävä joitan kavereitani ja... no kyllä, joitan opettajiakin! Ja säännöllistä rytmiä. Syksy tulee kun tulee, sitä odotellessa voin mennä tuonne metsään fiilistelemään. Juuri ihan vähän tuon kuvan ottamisen jälkeen otin videon Vilin yhdestä luoksetulosta, tuollaisia ne kaikki olivat. Ihan uskomattoman hieno koira, Nana voisi ottaa vähän mallia ;)
En tiedä mistä koirat repivät energiaa, mutta kun päästin ne vielä ennen kotiinpaluuta juoksemaan niitylle, ne jaksoivat vielä juoksennella ympäriinsä. Vilin omistaja varoitti että koira saattaa olla rauhaton ensimmäisen päivän ajan vieraassa paikassa, se nyt on ihan normaalia. Tuon megalomaanisen kolmen ja puolen tunnin lenkin jälkeen se on kuitenkin nukkunut hyvin tyytyväisenä ilman mitään vinkumista tai ravaamista. Minusta tuntuu todella vahvasti siltä että meillä tulee olemaan hauskaa Vilin kanssa, se on oikein mukava koira. Huomenna menemme mätsäriin, Vili ei ole koskaan ennen ollut joten saa nähdä mitä siitä tulee.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti