Otan toisen koiran... tai sitten en

Elsa lähti eilen illalla kotiin, otin siitä (ja Nanasta) vielä juuri ennen lähtöä vähän kuvia. Nyt olen viimeistään tullut siihen tulokseen, että minun ei pidä missään nimessä hoitaa pikkukoiria. Ensin minulla oli Tiiti hoidossa ja nyt Elsa, on hirveää huomata kuinka näppärä tuollainen pikkuterrieri onkaan. Se mahtuu hyvin mahalle katsomaan leffaa illalla, on helppo napata syliin bussissa ja jaksaa kuitenkin juosta ihan samat lenkit kuin isokin koira. Tai no ei ihan, Elsa kyllä rupesi eilen ontumaan toista etutassuaan, epäilen vahvasti että ihan vain ylirasituksesta, raukka kun juoksi vapaana metsässä PALJON isompien perässä.

Miksi se pikkukoira sitten olisi niin hirvittävän huono idea? Koska minusta on ihana tunne kävellä ison koiran kanssa, siitä saa turvaa ja voin kertoa että kaikki kunnioittavat isoa berniurosta. Isoa koiraa voi halata, sen kanssa voi riehua pelkäämättä että se menee rikki. Muutenkaan minun ei nyt kannata ottaa pikkukoiraa, koska olen toivottavasti vaikkapa neljän vuoden sisällä muuttamassa pois kotoa, eikä kahden koiran pitäminen opiskelijana ole välttämättä ihan yksinkertaista. Järkevintä tähän tilanteeseen olisi ottaa opaskoirakoulu(OKK)lta pentu, mutta vanhempien (tai no, äidin) suunnalta ei ihan hirveästi kannatusta ole tullut.

Nana alkaa jo vanhentua, sen huomaa erilaisista pikkujutuista. Se ei enää hyppää niin mielellään paikkoihin, on koko ajan vähän kauemmin kankea herättyään ja on muuttunut huomattavasti mukavuudenhaluisemmaksi. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun se on jäänyt nukkumaan aamulla sänkyyni minun noustuani ja on suostunut nousemaan vasta lenkillelähdön tai aamuruoan voimalla. Tietysti on aikaista sanoa, koska Nana on ensimmäinen koirani, mutta minusta tuntuu että se on minulle se The Elämäni Koira. Haluaisin tarjota sille rauhallisen ja mukavan vanhuuden ilman nuorta sählääjäkoiraa, joka kääntäisi huomioni pois Nanasta.

Toisaalta taas uskon, että jos en ota toista koiraa ennen Nanan kuolemaa, tulee toisen koiran ottaminen olemaan todella vaikeaa. Ja vielä jottei tilanne olisi liian yksinkertainen, en oikein edes onnistu pääsemään Nanan pään sisälle tietääkseni haluaako se toisen koiran kaverikseen vai ei. Lenkeillä se juoksee mielellään muiden kanssa ja on selkeästi pirteämpi kaverien kanssa kävellessään. Sisällä se ei kuitenkaan ikinä hakeudu toisten luokse nukkumaan tai muutenkaan muiden koirien seuraan, se vain tulee sinne missä minäkin olen.

No, tavallaan minun lienee ihan turhaa pohtia ottaisinko toisen koiran vai en, koska äitini ei kuitenkaan halua tänne toista koiraa. Opaskoirakoulun pentuun voisin väittää hänen jopa ehkä suostuvankin, ja se tuntuu minusta ainoalta järkevältä ratkaisulta juuri nyt. Toisaalta olen myös puhunut Timon ja Tarmon omistajan kanssa siitä, että ottaisimme OKK:lta jonkun samantapaisen tapauksen tänne kasvamaan kuin Kiki. Ja siis tänne tarkoittaa, että koira tulisi kaverilleni, mutta minä saisin olla sen kanssa niin paljon kuin ikinä jaksan: sama diili mikä meillä on Timonkin kanssa :D 

Nytkin Timo on täällä, se kävi eilen illalla Hyvinkäällä parin tunnin lenkillä kanssani tapaamassa yhtä tuttuani. Tänään illalla menemme tokotreeneihin Timon kanssa, mutta en varmaan saa kovinkaan kummoista kuvamateriaalia (ainakaan meistä) kun en saa ketään kaveria mukaan.