On pimeässä helppo vaeltaa

Kun eilen postailin kenties vähän liian vaaleita kuvia, on hyvä laittaa perään sitten vähän liian tummia. Olin tänään hyvän ystäväni Ilonan kanssa Helsingissä monta tuntia kävelemässä päämäärättömästi ympäriinsä, mutta silloin en ottanut kuvia. Näin jälkikäteen se harmittaa, koska siellä oli paljon hienoja kuvauspaikkoja. Äsken kuitenkin olin kahden sekopään kanssa ottamassa kuvia läheisellä sillallamme. Kenties on kyse vain siitä että on kesä, mutta kaikki asiat tuntuvat sujuvan erinomaisen hyvin. Toivottavasti tämä fiilis jatkuu vielä syksylläkin koulun ja arjen alkaessa.

Niin kauan kun nämä kaksi naista ovat osa elämääni, ei kyllä mitkään vastoinkäymiset onnistu minua musertamaan. Olen kokenut kaikenlaisia kurjia juttuja, ja joistain niistä en vieläkään ole päässyt yli. Nanan ja Elinan ansiota suurilta osin on kuitenkin se etten ole jäänyt makaamaan sängyn pohjalle edes silloin kun tuntui siltä ettei elämällä ole enää mitään annettavaa minulle. Toisaalta Elina on syy sille etten ikinä uskalla hankkia lapsia. Mitä jos he eivät löydä itselleen yhtä erinomaista ystävää mitä Elina on ollut minulle viimeisen kymmenen vuoden aikana?

Se lienee kyllä sitten sen ajan murhe. Mielestäni elämää on ihan turhaa elää peläten tulevaa. Toinen asia mitä ei minusta kannattaisi tehdä, on aina jonkun asian odottaminen. Kuten hieno netistä löytämäni lainaus kertoo, "People wait all week for Friday, all year for summer, and all life for happiness". Ja ei muuten kannata! Mitään muuta meillä ei ole kuin tämä hetki, kannattaa yrittää nauttia siitä. Juuri nyt se tuntuu minusta erittäin helpolta, täytynee syksyn ankeuden saapuessa palata lukemaan tätä postausta. Ehkä on helppoa olla onnellinen kun ympärillä on niin paljon hyviä tyyppejä!

Minulla on ollut tämän blogin kanssa yhtenä ongelmana se, että postaan ihan liikaa kuvia, jotka ovat vieläpä keskenään ihan samanlaisia. Olen saanut joitan arvosteluita (pyydettyäni) hevostalli.netistä, ja sieltä joku heitti erinomaisen vinkin, että kannattaa julkaista kerralla enintään kymmenen kuvaa. Yritän nyt pyrkiä siihen. Toinen asia joka auttaa, on se etten kuvaisi aina samaan kellonaikaan samassa paikassa. Nyt olen vähän jämähtänyt siihen, että otan kameran mukaani vain auringonlaskun aikaan koirapuistolle. Kirjoitan näistä asioista siksi, että epäilen etten ole ainoa joka pohtii näitä juttuja. Mutta tässä postauksessa on ainakin vähän erilaisia kuvia, toivottavasti ne piristävät. Arvostan paljon jos joku jaksaa jotain kommenttia laittaa kuvista, elämästä yleensä tai ihan mistä vaan.

Huomenna aamulla haen meille hoitoon Elsa-westien, siitä otan varmasti kuvia ja postaan tänne, toivottavasti jo huomenna. Tämän postauksen kuvat joissa esiinnyn, ovat kaikki kaverini Elinan ottamia, suuri kiitos hänelle! :)