Koska kaikki on ihanaa, ei oo pelkojakaan

Eilen kävin leffassa kaverini Marin kanssa. Hintaa reissulle tuli reilut 400€, se ei ihan kauheasti hymyilyttänyt. Ostin kaikki ensi vuoden koulukirjat (ajoissa!), ja lisäksi onnistuin saamaan tarkastusmaksun metrossa. Ihan turha juttu, koska olin ostanut lipun itselleni, mutta en sitten löytänyt sitä mistään. Kertalippu esimerkiksi joulukuun 5. päivältä viime vuodelta kyllä löytyi, ja miljoona lippua siitä väliltä, mutta ei sitä minkä olisin tarvinnut. Ajelimme tarkastajien kanssa sitten itään ja takaisin, ja täten myöhästyimme leffasta johon olimme menossa. Ymmärtäväinen Finnkinon työntekijä antoi meidän mennä myöhemmin alkavaan leffaan, joten kaikki sujui sitten loppujen lopuksi ihan hyvin.

Tämä kesä on ollut jotain ihan uskomattoman hienoa, kaikki sujuu ja on helppoa. Kylmälässä tallille tullessani yhtenä iltana minua ärsytti jostain syystä ihan hirveästi. Tajusin sen johtuvan siitä, että olin nukkunut edellisenä yönä kolme ja puoli tuntia, ja sen jälkeen tehnyt vaikka mitä. Huomasin kuitenkin myös sen, etten koko kesän ajalta osaa sanoa yhtäkään päivää jolloin minulla olisi ollut huono fiilis. Totta kai kaikkia yksittäisiä hetkiä, mutta se kuuluu asiaan. Kaikki tämä ilo ja riemu on tietysti monien asioiden summa, en osaa kertoa yksittäistä syytä, mutta voin luetella monta pientä asiaa.

Viiden koiran lenkittäminen yksin, hiljaiset kesäyöt, musiikki, perhe, NOK, käyrätorvi, maailma on kaunis-biisi, ystävät, protu, henkinen sipuli, rukoileminen, juokseminen, metsä, Jumala, uudet tuttavuudet, Alppimuisto, hetken mielijohteesta toteutettu mahtava reissu Porvooseen, rauhallisuus, uiminen, auringonnousu, hevoset, Wäiski, yksin maastoilu, kahden tunnin pituisiksi venyvät aamiaiset joiden aikana puhutaan ihan kaikesta, yökävelyt junaraiteilla tai kaatosateessa, Nana tallilla mukana, valokuvaus, kumpubiisien laulaminen, keskellä yötä ilman paitaa kuvien ottaminen, niin hyvää bostonia, Jujun kuunteleminen. Ja niin edelleen.  

Vili on myös juuri nyt näinä päivinä ollut yksi ehdottomasti ilahduttavimmista asioista. On todella surullista että se lähtee jo huomenna kotiin, pitäisin sen enemmän kuin mielelläni täällä vielä pidempään. Toivottavasti saan sen uudestaankin tänne. Se on varmaankin hauskin koira mikä minulla on ikinä ollut hoidossa, ja Vili on niin uskomattoman kuulianen ja kiltti! Ai että, kyllä minulle sattui hyvä tuuri kun laittamani ilmoituksen perusteella sain noin hyvän koiran meille hoitoon.

Kun nyt niin kovasti iloitsen ja riemuitsen kaikesta, niin pitäähän Nanastakin vielä kertoa yksi hauska juttu. Tuossa pari iltaa sitten olin juuri nukahtamassa, mutta en kuitenkaan saanut unta. Siinä sängyssä pyöriessäni mietin, että olisi ihanaa jos saisin nukkua jonkun vieressä tämän yön. Eritysesti kaipasin yhtä ystävääni, ja meinasin nousta ylös ja tekstata hänelle jotain. Samassa Nana nousi ylös lattialta, hyppäsi viereeni sänkyyn ja painautui ihan kiinni minuun. Nukahdin välittömästi, ja vasta aamulla mietin että mikä ihmeen meediokoira minulla oikein on... Ihana Nana <3