Timo treffeillä

Leikkikaverina oli espoolainen leonberginarttu Lyyli, muutamaa kuukautta vanhempi ja kymmenen kiloa painavampi neiti. Tapasimme Lyylin omistajan ja koirien kanssa viimeksi (ja ensimmäistä kertaa) huhtikuussa, sen jälkeen on pitänyt treffata mutta se on aina jäänyt. Nyt kuitenkin tapasimme, onneksi!

Koirilla oli samanhenkisyytensä vuoksi todella hyvät leikit ja ne viihtyivät yhdessä. Timon ongelma on monien koirien kanssa, että ne eivät jaksa leikkiä sen kanssa, Timo turhautuu ja alkaa räksyttää, eikä sitä siinä vaiheessa jaksa kukaan enää katsella. Lyyli on todella hyvä leikkikaveri sille, koska se jaksaa leikittää Timoa varmasti yhtä paljon kuin Timo jaksaa leikkiä.

Vähän kuuma niillä oli, vaikka tapaaminen olikin päätetty vasta illaksi. Olin ottanut pullon vettä, mutta eihän siitä kahdelle isolle koiralle vettä riittänyt. Tietysti niillä oli jano ja läähättäminen on ihan ok, mutta ihan noin vajaita ilmeitä en silti odottanut...

Mainitsinkin jo, että koirat tulivat hyvin toimeen, mutta kaikkein söpöintä oli että ne söivät sulassa sovussa samaa keppiä :') Timo kyllä kovasti nautti treffeistä, ja varsinkin paluumatka kotiin oli todella rauhallinen kun toinen vain nukkui uupuneena ja kaikkensa antaneena.