Timon kanssa Helsingissä ja huonoa tuuria mätsärissä

Kävin Timon kanssa tosiaan Helsingissä. Fiksuna ihmisenä en ottanut siellä yhtään kuvia, mutta tietysti Tapiolassa bussia odotellessa sitten senkin edestä :D Timon kanssa on niin ihanaa käydä missä vain. Se tulee moitteettomasti junaan, bussiin tai mihin vaan kulkuvälineeseen. Se ei kisko (ainakaan paljon) vaikka ympärillä on hirveästi vieraita ihmisiä ja hälinää. Ja kun pysähdyn johonkin, se asettuu heti makaamaan ja on rauhassa paikallaan kunnes haluan vaihtaa paikkaa. Tänään Timo sai istua Ateneumin portailla kun seurasin vierestä iPhonen avausoperaatiota, ja moni ihminen pysähtyi paijaamaan tai kehumaan Timoa.

Minun piti alunperin ottaa vain Nana mätsäriin, koska Timon rokotuskortti on hukassa. Timo kuitenkin tuli mukaan, ja niinpä kävelimme kolmistaan koirien kanssa meiltä Munkkiniemeen. Tiia ja Sofi olivat jo perillä, ja kävimme yhdessä ilmoittautumassa. Kehässä pyörähtämisen jälkeen (olimme pari, Sofi sai punaisen ja tuomaria pakoileva Nana sinisen) menimme viereiselle niitylle kuvaamaan koiria.

En jotenkin saanut mitään järkeviä kuvia otettua, ehkä syynä oli valtava ISO-arvo tai kolmen koiran kuvaamisen haasteellisuus. Hetken päästä lähdimme takaisin kehille vain huomataksemme, että isojen aikuisten kehä on vasta puolessa välissä. Säästyimme kuitenkin tylsältä odottelulta kun Tiia huomasi kätensä olevan veressä. Syy löytyi melko pian, mistäpä muualta kuin Nanan tassusta... En tajua miten sillä on niin huono tuuri, sillä on ollut varmaan viidesti haava tassussa. No, onneksi Timon omistaja tuli juuri silloin hakemaan koiraansa ja heitti minut ja Nanan kotiin autolla. Jää siis arvoitukseksi miten Nana olisi sinisten kehässä pärjännyt. Kilpakumppanit olivat kuitenkin niin hienoja, että eivät odotukset kyllä mitenkään hirveän korkealla olleet. Hienosti Nana kuitenkin oli kehässä, ehkä se olisi johonkin asti riittänyt.

Minulla ei ole objektiivia jolla pystyy zoomaamaan ja olen laiska enkä jaksanut talsia kehän reunaan. Siispä otin vain ihan muutaman fiilistelykuvan vielä hienoimmista koirista jotka siinä ihan lähellä pyörivät sillä hetkellä kun sattui kamera kädessä olemaan. Olin Nanan rokotuskortin hukassa ollessa ehtinyt jo unohtaa kuinka hauskaa mätsäreissä käyminen onkaan! Varsinkin kun on juttuseuraa mukana, odotteluaikakin kuluu kuin siivillä. Toivottavasti Nanan tassu paranee pian ja pääsemme vielä tänä syksynä mukaan mätsäreihin. Sunnuntaille olen jo ennalta ilmoittautunut yhteen, saa nyt nähdä onko koira kunnossa siihen mennessä.