The only way to have a friend is to be one

Olin suunnitellut meneväni Timon kanssa treeneihin jos se palaa meille takaisin niin että ehdimme. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, koska Mari tuli meille Milon kanssa. Tänään oli ensimmäinen kerta kun kaikki kolme (Timo, Nana ja Milo) tapasivat, mutta kaikki sujui erinomaisesti. Voisi jopa sanoa, että paremmin kuin erinomaisesti, Nana nimittäin LEIKKI Milon kanssa meidän pihalla. Nana ei leiki juuri koskaan kenenkään kanssa, mutta ehkä se koki samanhenkisyyttä Milon kanssa, ovathan ne samanvärisiäkin ja kaikkea ;) 

Leivoimme kaverini Elinan kanssa kaurakeksejä Marin ja Milon saapuessa, ja otimme Marin kanssa lenkille lähtiessämme keksejä tietysti mukaan puistoon. Tämä riemastutti suuresti Nanaa, se oli ihan varma että keksit olivat kaikki sille... Puistossa Nana ei ollut enää lainkaan kiinnostunut Milosta. En usko että kyse oli kiireestä kerjätä keksejä, sille tuli varmaan vain jokin äkillinen mielenhäiriö pihalla kun se alkoi leikkiä Milon kanssa.

Ihan aluksi annoimme koirien tutustua rauhassa pihalla, ja sitten siirryimme sisään kaurakeksien pariin. Aluksi Milo oli sitä mieltä, että sen on nyt saatava astua Timoa, ja kun kyseinen berni on poikkeuksellinen rauhallinen yksilö eikä välittänyt päällään riehuvasta 14kg:n sintistä, jäi minun ja Marin vastuulle kertoa Milolle että sisällä voi myös rauhoittua makaamaan. Ei mennyt kuin ehkä 10 minuuttia kun meidän suurista koirapsykologisista taidoista johtuen (:D) Milo makasi rauhassa omistajansa jaloissa. Päätimme palkita sen lähtemällä lenkille, ja siitähän Milo tietysti riemastui. Koirapuistoreissun jälkeen otin vielä muutaman kuvan koirista.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin tämäkin tapaaminen. Onneksi (kuten Marin kanssa eron hetkellä totesimme) kuitenkin koiria on lenkitettävä joka päivä, eli tuskin menee kauaa kunnes taas tapaamme!