Tätä tunnetta en voi käsittää

Kouluinnostukseni rupeaa nousemaan huolestuttaviin sfääreihin: tänään nautin olostani jopa kemiantunnilla ja neljältä koulun loppuessa olin ihan tosissani harmissani kun huomiseksi ei ole mitään läksyä. Olen kuullut muutamilta kavereiltani kuinka vaikeaa ja inhottavaa heillä on lukioissaan, joten ehkä se lisää arvostustani oman lukiotaipaleeni yksinkertaisuutta kohtaan. Epäilen, että koko vuosi ei tule olemaan näin helppoa ja hauskaa, mutta toivon että osaan jossain takaraivossa säilyttää tietyn optimismin koulunkäyntiä kohtaan. Meillä on Tapiolan lukiossa erinomaisia opettajia, ihan mielettömiä opiskelijoita, täydellinen musalinja, hyvää ruokaa ja rauha ja hyvä tahto kaikilla ;) Tämä hyvä fiilikseni johtuu osittain siitä, että kävin eilen yhden tallikaverini ja tämän ponin kanssa tunnin verran maastoilemassa Wäiskillä. Hevoset ovat ehdottomasti yksi asia, josta en ikinä koskaan halua luopua. Saan mielettömästi voimaa ja iloa hevosista. Mutta koirista kyllä ehdottomasti myös, en välttämättä enemmän, mutta jollain erilaisella tasolla. 

Eilen olin Timon kanssa koirapuistossa ja se pääsi leikkimään dalmatialaisen ja lyhytkarvaisen collien kanssa. Otin reissusta muutaman kuvan jotka kuvittavat tämän postauksen. Timolla ei kuitenkaan mene ihan niin hyvin kuin minulla lukiossa... Eilen se oli ihan normaalilla liikutuksella, ei mitenkään tavallista enemmän tai vähemmän. Aamulla isä oli käynyt kävelemässä Timon ja Nanan kanssa, eikä mitään ontumista kuulemma ollut havaittavissa, mutta kolmen aikaan kun isä oli lähdössä privaattilenkille Timon kanssa, se oli ontunut todella pahasti.

Soitin tietysti Timon omistajalle heti kotiuduttuani, koska haluan omistajan tietävän miten hänen koiransa pärjää täällä. Emme kuitenkaan kumpikaan osaa kovin paljoa huolestua: Timolla on ennenkin ollut tuollaisia mysteeriontumisia jotka paranevat parin päivän lepäämisellä. Ruokahalu ja asenne on koiralla ennallaan, joten ei se mitenkään loputtoman kipeä voi olla. Jotain hämärää siinä jalassa kuitenkin on oltava, vaikka se onkin kertaalleen terveeksi kuvattu.

Ehkä Timo pitäisi viedä uudestaan kuvattavaksi, mutta kyseessä ei ole minun koirani joten en vastaa asiasta. Nanasta sen sijaan en ole kirjoittanut mitään, joten ehkä nyt voisin. Sille ei kyllä kuulu mitään erityistä, samaa vanhaa. Samat ala-astetytöt jotka ovat vieneet Timon omistajan erinäisiä koiria ulos ovat käyneet muutaman kerran meidänkin oven takana kysymässä Nanaa lenkille, ja minähän olen sen heille ilomielin antanut! Minulle tulee niin vahvasti mieleen omat lapsuusaikani kun juoksin ympäri Laajalahtea kaikkien mahdollisten koiranomistajien ovien takana. Niin se sukupolvenvaihdos vain on koirantalutussektorillakin tapahtunut.

Olen miettinyt, että 30 lukijan ja yli 10 000 näyttökerran kunniaksi järjestäisin jonkun erikoispostauksen, mutta en oikein tiedä mitä tekisin. Ideoita otetaan vastaan. Myös jos joku keksii jonkun mielipidepostausaiheen, kuulen sen mielelläni. Eipä muuta tällä kertaa, yritetään kaikki saada arki toimimaan.