17.11.

11 päivän sairastamisputki on ohi, jee!




Nyt ei voi tehdä muuta kuin kuunnella sankariheviä ja RIEMUITA. En muista milloin olisin ollut noin kauan kipeänä... No, nyt se on ohi, vihdoinkin. Selvää lienee, että heti parannuttuani otin Dinon tänne yökylään :D Asiaa ei sen kummemmin ollut suunniteltu, mutta kun sen omistaja kävi Nanalle tuomassa illalla ruokaa, niin samalla pentu jäi sitten nukkumaan.

Oli järkytys kuinka paljon pentu on tuossa ajassa kasvanut, sehän oli jo melkein Nanan kokoinen! Painoeroakin on enää vain viitisen kiloa, huhhuh… Eilen illalla nappasin muutaman surkean iPhone-kuvan, oli jo tietysti niin pimeää ettei ulkona voinut kuvata.

  Yö sujui rauhallisesti, kävimme vielä myöhään illalla parhaan kaverini kanssa kävelyllä. Tai no, minä+kaverini+Dino kävelimme, Nana laukkasi ympäri Laajalahtea kuin hullu, riemuiten siitä että saa viimeinkin juosta vapaana sydämensä kyllyydestä!

Aamulla päästin pennun pihalle, jotta se kävisi pissalla. Hetken päästä menin ottamaan sitä sisään ja ihmettelin kun ei pentua kuulu. Se oli juossut naapuriin leikkimään! :D Naapurillani on kaksi hauskaa koiraa, beagle-vanhus Mini ja suomenajokoiranuorukainen nimeltään Rolle. Lisäksi heillä oli hoidossa ranskanbuldoggi, Taavi. Dino juoksi ja temmelsi ihan innoissaan noiden kolmen kanssa, mikäs siinä. Kamera sattui olemaan kädessä, joten nappasin "muutaman" kuvan.

Leikkimisen jälkeen lähdimme Dinon omistajan (ja Tarmon+hoidossa olevan valmiin opaskoira Defan) kanssa Mankkaan Mustiin&Mirriin pentutreffeille. Tapasimme muutamia pieniä pentuja, ja Dino mokoma räksytti kaikille kun oli NIIIN hurjaa… Tiedä sitten mikä psykoosi siihenkin iski, pitää viedä sitä paljon tapaamaan pentuja niin loppuu tuollainen käytös :D Kameraa/puhelinta ei ollut mukana, joten ei ole kuvia. Laitan tähän kuitenkin vanhasta herrasta yhden kuvan viime talvelta kun se viimeksi oli käymässä :)

Opas Defa <3

Kun pääsin sieltä kotiin, menin Nanan kanssa pihalle. Se oli aivan onnessaan päästessään pitkästä aikaa oikein kunnolla treenaamaan. Ensin otin sen kanssa koiratanssia, sujui hienosti. Meillä on 24.11. Koirakoulu Kontaktin pikkujouluissa koiratanssiesitys, saa nähdä mitä siitä tulee……. No, eiköhän me henkiin jäädä. Treenailin Nanan kanssa vielä vähän tokoa, otin pari kuvaa ja sitten lähdimme lenkille. 

Nana kulki hienosti vapaana koko lenkin, ohitti koiratkin hienosti seuraten ja oli kaikin puolin mallikelpoinen. Pääsimme koirapuiston viereiselle pellolle, jossa aina kuvaan/treenaan/leikitän koiria. Minulla ei ollut mitään heiteltävää Nanalle, ja kehotuksista huolimatta sekään ei löytänyt keppiä. Niinpä paremman puutteessa viskoin sille sen hihnaa! Se osoittautui yllättävän hyväksi aktiviteetiksi, koska kun heitin hihnan metsään, se jäi puihin kiinni ja Nana joutui miettimään maapähkinän kokoisilla aivoillaan oikein tosissaan että sai narun palautettua. 

Kotimatkalla alkoi tosissaan harmittaa ettei tullut otettua sitä kameraa, koska löysin paikan mistä _ehdottomasti_ haluan ottaa kunnon kuvan Nanasta. Nyt oli kuitenkin kännykkä mukana ja sillä sain omasta mielestäni yllättävän onnistuneen kuvan otettua. Täytyy joskus ulkoiluttaa kameraa ja Nanaa tuonne paikkaan, etenkin kun se ei ole kaukana. 

Pihalla laitoin Nanan vielä hyppimään jonkun kerran parin esteen yli, se sujui hienosti kuten yleensäkin.

Mikähän tota sen jalkaa risoo :D

Kävin orkesteritreeneissä, sieltä lähdin suoraan suureen ja mahtavaan Helsinkiin. Olin ostanut jo kauan sitten itselleni lipun Lilla Teaternissa pyörivään näytelmään jolla on hyvinkin kaunis nimi: I taket lyser stjärnorna. Minun tuurillani olin tietysti hankkinut lipun kello 14 näytökseen, vaikka menin paikanpäälle nähdäkseni kuudelta alkavan esityksen... Onneksi teatterin henkilökunta oli ymmärtäväistä sakkia ja pääsin sisään. Esitys oli todella upea. Musiikki, näyttelijät, teksti, valot, KAIKKI toimi.

MENKÄÄ NYT HYVÄNEN aika katsomaan tämä näytelmä! 

Mielenkiintoista on, että tuo näytelmä oli ruotsiksi. Minä en puhu ruotsia, en ymmärrä sitä. Mutta näin tuon näytelmän tuossa noin kuukausi takaperin ja... Se teki syvän vaikutuksen. Vaikken ymmärtänyt kaikkia yksittäisiä sanoja, se ei haitannut lainkaan. Tajusin kaiken oleellisen, se riitti. Todella kaunis näytelmä, ei muuta sanottavaa siitä. Paitsi että tuo kappale oli oleellisessa osassa näytelmässä ja on muuten hyvä biisi, kuunnelkaa!

Illalla kävin vielä äidin kanssa taluttamassa Nanan, se sai juosta vapaana täysiä puolisen tuntia kun me tallustimme rauhalliseen tahtiin. Huomenna haluaisin mennä vielä valoisaan aikaan taluttamaan ja kuvaamaan opaskoirat+bernin+Nanan, mutta se tulee luultavasti jäämään haaveeksi. Olen nimittäin myös lupautunut vierailemaan siskollani Meri-Rastilassa, ja aamupäivä kuluu orkesteritreeneissä. Ja ainiin Pirkko-kissani 11-vuotissyntymäpäivät ovat huomenna, onnittelut tervetulleita ;)

Jos aamulla olen ylipirteä, niin herään aikaisin ja lähden viemään koiria. Luultavasti kuitenkaan en... No, nyt painun nukkumaan. Hyvää yötä itse kullekin säädylle :)