Niin hyvää Nanaa

Haluaisin päättää postauksen tähän, niin tyytyväinen olen noihin kuviin ja koiraani. Oli ihanaa päästä taas pitkästä aikaa kuvaamaan. Varsinkin tuo toinen kuva on mielestäni erittäin onnistunut, niin hyvää Nanaa :D Tein tänään kuitenkin muutakin kuin kuvasin koiraani. Samaisella lenkillä mistä nuo aiemmat kuvat on otettu, oli mukana Dino. Se jostain syystä perseili ihan käsittämättömästi vapaana ollessaan, joten en viitsinyt kuvata sitä kahta kuvaa lukuunottamatta. Dino ei edes päässyt mukaan illalla tokotreeneihin, vaikka niin olin aluksi ajatellut. Se ei kyllä johtunut Dinon ärsyttävyydestä, vaan pienestä terrieripersoonasta nimeltään Tiiti.

Serkkujeni pieni jackrusselinterrieri tuli meille tänään juhannusvierailulle ja lähtee sunnuntaina kotiinsa. Minun ei pitäisi hoitaa pikkukoiria, koska alan aina haluta itselleni sellaista kun pyörin niiden kanssa :D Joku todella vikkelä pikkukoira, jota voisi viedä agilitytreeneihin voisi kyllä olla hauska. Kuva on vähän onneton bussissa otettu pikaräpsy, huomenna kuvaan Tiitiä lisää.

Tiiti 6v

Seuraavaksi päästäänkin asiaan, eli tämäniltaisten tokotreenien kuviin. Meillä on 19 ihmisen porukka, joista aina ne jotka pääsevät, tulevat sovittuna aikana sovittuun paikkaan treenaamaan. Ketään varsinaista vetäjää ei ole, ja liikkeitäkin tehdään aina sen mukaan miltä ihmisistä sattuu tuntumaan ja minkä tasoisia koiria paikalla on. Sinihupparinen tyyppi näissä kuvissa Nanan kanssa on paras ystäväni Elina. Hän myötämielisenä ihmisenä treenasi Nanan kanssa luoksepäästävyyttä minun kuvatessani, ja teki myös Tiitin kanssa seuraamisjuttuja.

1

Tämä oli kai kolmas kerta kun olin tuolla treenaamassa. Kenties oli kyse siitä, että olimme Nanan kanssa olleet jo yhdestätoista asti aamulla liikkeellä, mutta jotenkin en saanut mitään otetta sen paremmin koiraan kuin treenaamiseenkaan. Joskus näinkin pitänee olla. Kuitenkaan näin jälkeenpäin ajateltuna mitään ihan kamalaa ei tapahtunut, ja kolme seuraavaa kuvaa kyllä saavat hymyn ainakin minun huulilleni. Nana teki myös erinomaisia luoksetuloja, joista yhden yritin heikolla menestyksellä liittää tähän postaukseen.

2

3

4

On todella inspiroivaa nähdä oikeasti hyväntuulisia ja eteviä koirakoita treenaamassa ja jakamassa vinkkejä toisilleen. Yksin treenaaminen on sekin tietysti tärkeää, mutta kyllä ryhmätreeneistä saa paljon enemmän irti. Ainakin jos ei satu olemaan väsymyskuoleman partaalla! Hohhoijaa nyt kello on jo aika paljon, joten taidan vaan tylsänä ihmisenä laittaa loput kuvat tähän peräkkäin.

5

6

7

Ainiin ja se piti vielä noista treeneistä sanoa, että oli todella mukavaa tavata uusia koirakoita! En varmasti antanut kovinkaan iloluontoista kuvaa itsestäni kaiken väsymykseni ja pahasti alavireessä olevan koirani kanssa, pahoittelut siitä :D Mutta hienoa nähdä että meidän treeneistämme kiinnostuneita löytyy. Ja erityisesti arvostan sitä, että kaikki kohtelevat noissa treeneissään koiriaan esimerkillisesti, ei mitään turhaa koiralle raivoamista tai suuttumista. Sitäkin olen nimittäin joissain tokotreeneissä nähnyt, mutta en onneksi näissä treeneissä koskaan. Kaikilla on hyvä meininki ja iloinen asenne kaikkeen tekemiseen.

8

9

10

11

12

Mutta tässä kaikki tällä kertaa, hyvää juhannusta vaan kaikille. Älkää hukkuko!