Mun koira on valokuvauksellisempi ku teiän koirat yhteensä!

Tätä kuvaa kun katsoin, niin kyllä taas muistin miksi kuvaan koiria. Eihän tää nyt mitenkään täydellinen kuva ole, ei tosiaan, mutta olen tyytyväinen. Nanalla oli tänään poikkeuksellisen hyvä valokuvauspäivä. Kuvaan sitä aina vaan sen verran, että molemmilla on koko ajan hauskaa. Yleensä Nana kyllästyy aika nopeasti, mutta tänään tuntui kuin se olisi inspiroitunut omasta innostuksestani. Se nimittäin poseerasi todella rauhassa ja tyytyväisenä koko ajan.

Olen alkanut miettiä, että haluaisin mennä johonkin mätsäreihin Nanan kanssa, mutta huomasin etteivät sen rokotukset ole voimassa! Viime marraskuussa olisi pitänyt käydä uusimassa, hupsista...  Pitää muistaa varata Nanalle eläinlääkäri, niin saadaan rokotukset kuntoon ja voidaan suunnata kohti mätsäreitä. Dinonkin voisi ottaa mukaan johonkin, vaikka se on kyllä varmaan sellainen tuomarinväistelijä ettei mitään rajaa.

Pitääkin huomenna pentutreffeillä Lukupuron puistolla pyytää muita tsekkaamaan Dinon hampaita ja käpälöimään muutenkin, tekisi kyllä hyvää pikkubernille. Tavallaan harmi kun tapaaminen on vasta viideltä, koska silloin ei enää voi oikein kuvata. Mutta toivottavasti edes jotain kuvia saisin otettua.

Piti ottaa Nanasta ja tuosta huoneistossa kotieläimiä-tarrasta kuva, mutta jäikin tarra epätarkaksi, enkä suuressa itsevarmuudessa ja viisaudessani ottanut kuin yhden kuvan. No, eiköhän idea tule selväksi kaikille. Tämänpäiväisiin kuviin olen melko tyytyväinen, kuulen niistä mielelläni kritiikkiä. Ja jos jollain on toiveita/ideoita kuvien taikka postausten suhteen, saa kertoa.

18-v synttäribileet!

Juhlimme tänään valitettavasti emme minun, vaan veljeni 18-vuotissynttäreitä sukulaisten kesken. En viitsi juhlakansasta tänne kuvia laittaa, mutta joitain kuvia on silti luvassa.

Latasin Adobe Photoshop Lightroom 4-ohjelman kokeiluversion koneelle, ja tietysti olisin halunnut heti päästä muokkaamaan kuvia sillä. En kuitenkaan kirjoita nyt siltä koneelta, millä kuvani ovat, joten en voi vanhoja kuvia muokata. Uusien ottaminen taas ei tänään (ulkona) enää onnistunut, koska oli jo liian pimeää. Koirien kuvaaminen sisällä taas ei oikein inspiroi, varsinkaan kun en jaksa alkaa järjestää tai miettiä hyvää kuvausympäristöä. Huomenna minun pitää olla jo klo 12 Ruoholahdessa orkesteritreeneissä, joten en tiedä ehdinkö aamullakaan kuvaamaan. Ehkä jaksan aamulla herätä ja saan edes Nanasta otettua kuvia.

Intouduimme jopa yhdeksän hengen voimin pelaamaan Aliasta, se osoittautui juuri niin hauskaksi mitä muistelinkin. Muistelimme juuri tuossa samalla, kuinka varsinkin nuorempina jaksoimme olla TODELLA tiukkoja sääntöjen suhteen; ei varmasti saa näyttää mitään esinettä tai asiaa joka huoneessa on. Ei saanut liikuttaa käsiä, tai muutenkaan pantomiimina esittää selitettävää sanaa. Ryöstöissä yhden sanan selitys saattoi venyä helposti vaikka kahteenkymmeneen minuuttiin, kun kirjain kerrallaan taaplattiin sanaa selväksi lapsuusmuistojen kautta.  Nyt pelasimme huomattavasti rennommalla otteella, eikä sääntöjen kanssa ollut niin tarkkaa. O tempora, o mores! Oletteko te lukijat pelanneet Aliasta yhtä tiukoilla säännöillä vai ihan vaan niin, että kaikilla on hauskaa?

Pienet kädet kamerassa-blogista sain hauskan idean kuvata hämäriä vesipisaroita. Jos saan otettua onnistuneita kuvia, lisään tähän loppuun vielä pari kuvaa. Toivottavasti kaikilla on ollut mukava lauantai. Muistakaa illalla äänestää UMK:n voittoon se ainoa oikea ehdokas, Arion!

Kaksi yhteistä vuotta takana Nanan kanssa

Tasan kaksi vuotta sitten haimme Nanan meille kotiin. Tuntuu oudolta ajatella, että siitä on jo niin kauan... Eihän Nana vieläkään osaa sitä kaikkea mitä pienestä asti olen suunnitellut opettavani omalle koiralleni. Mutta toisaalta Nana on onnistunut tuomaan elämääni enemmän hyvää kuin olisin ikinä uskaltanut toivoa. En tiennyt, että koiran ja ihmisen välille voisi kehittyä näin vahva suhde näinkin lyhyessä ajassa. Olin parin muun koiran kanssa kuvitellut päässeeni niin paljon samalle tasolle kuin mahdollista on. Vasta nyt kun olen asunut saman katon alla yhden ja saman koiran kanssa näin "kauan", olen huomannut, että aikaisemmat välini koiraystäviini ovat olleet vain pintaraapaisu siitä, millainen suhde minulla ja Nanalla on. 

Paljon olemme kokeneet juttuja jotka ovat tehneet näistä kahdesta yhteisestä vuodesta mahtavia; teltassa yöpymistä, uusia harrastuksia, pitkiä junamatkoja, lenkkejä keskellä yötä ilman hihnaa, kotitekoisia agilityratoja, yhteisiä uintiretkiä, näyttelymatkoja, yhteislenkkejä muiden koirien kanssa, uusien temppujen opettelemista, pyöräilyretkiä sinne ja takaisin, valokuvauksen saloihin tutustumista, soittotunnilla käymistä yhdessä, juoksulenkkejä, sisällä löhöilyä laiskoina sunnuntaiaamuina, taistelua tilasta sängyssä öisin, puoli päivää kestäviä metsälenkkejä, onnistumisia tokokentällä... Ja ennen Nana on opettanut minulle miltä tuntuu, kun on ystävä joka ei koskaan petä.

Tämän kaiken siirappisuuden keskellä pitää todeta, että tottahan toki Nanassa on puolia jotka rasittavat minua. On myös monta asiaa, jotka huolellisella koulutuksella sujuisivat jo paljon paremmin, kuin miten ne nyt sujuvat. Nana esimerkiksi vetää hihnassa jos en ole sen kanssa kahdestaan ja keskity pelkästään sen kanssa kävelemiseen. Vieraille koirille Nana räksyttää hihnassa jos sitä ei palkkaa koiran tullessa näköpiiriin. Ja veljeni kavereita, tai muita itselleen vieraita ihmisiä Nana ei mielummin haluaisi päästää meille. Outoa on se, että minun kaverini (vaikka ei olisi ikinä tavannutkaan heitä!) Nana hyväksyy aina todella nopeasti. Kaikkea ei voi saada, ja jos minulla ei ole intoa kouluttaa Nanaa pois noista tavoista, niin sitten se käyttäytyy noin, as simple as that.

Olen pohtinut paljonkin toisen koiran ottamista Nanalle kaveriksi. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että Dino ja vaihtuvat opaskoirakoulun koirat yhdistettynä muutamiin hoitokoiriin on ihan riittävä määrä koiria. Puhtaasti Nanan kannalta ajatellen se kyllä varmasti ottaisi itselleen toisen koiran kaveriksi. Toisaalta sillä on nykyiselläänkin jo niin usein koirakaveri täällä ja lenkeillä varsinkin mukana, että eipä sen kannalta ole hätää vaikka se ainoana koirana täällä asuukin.

Varhaistahan tällaista on tässä vaiheessa sanoa, mutta minusta tuntuu, että minulle Nana on se once in a lifetime-koira, jollaista ei tule toista koskaan vastaan.

Pojat puistoilemassa

Näiden kanssa oltiin puistoilemassa oikein kunnolla, pari tuntia kahdessa eri puistossa, Tuo karvaturri josta ei täällä blogissa ole ennen ollut kuvia on Roka, todella mukava 8kk pentu tuosta naapurista. Kavereita riitti puistossa aika kivasti, ja silloin kun ei riittänyt, Dino ja Roka ärisivät ja juoksivat keskenään oikein tyytyväisinä. Puistolta lähdin Serenaan laskemaan serkkujen kanssa, oli oikein mukava päivä. Jos sattuisi niin mukavasti, että joku näiden koirien omistajista bongaa täältä kuvan omasta koirastaan, niin kuvia saa muokkaamattomina käyttää internetissä jos merkkaa näkyviin kuvaajan tiedot, eli © L. Linjama. Muuta asiaa ei nyt ole, tässä tämän päivän kuvat.

Enää kaksi koetta jäljellä ja sitten... Alkaa taas uusi jakso, ihanaa. Mutta mukavaa sunnuntaita kaikille ja voimia maanantaihin. Lukijoita on kertynyt jo viisi, se on sangen ilahduttavaa. Jos jollain on toiveita jostain tietynlaisesta postauksesta tai muita ehdotuksia blogiini liittyen, niitä saa mielellään esittää.