Oppia äänesi kuulemaan

Eilen olin koirakoulussa Nanan ja kaverini Elinan kanssa. Olemme Nanan kanssa käyneet muutaman viikon ajan kotikoirien harrastuskurssilla, siellä on ollut todella hauskaa ja olemme saaneet tutustua eri harrastuslajeihin. Melkein joka viikko koirakoululle on selviytynyt erilainen kokoonpano, välillä siellä on ollut minä, Elina, isä tai veljeni Lenno Nanan kanssa. Kerran olin siellä Timonkin kanssa, ei ole tainnut vielä millään viikolla ollut sama porukka paikalla muiden kiireiden takia :D No, onneksi meidän kouluttaja on niin paras ettei ole mitään väliä kuka sinne eksyy ja minkä koiran kanssa, aina on rento meininki ja hyvät treenit.

Tällä kertaa teimme arkitoko-tyyppisiä juttuja, ensin sisällä lyhyesti pari hihnatreenijuttua ja sitten lähdettiin ulos ihanaan auringonpaisteeseen. Elina otti meistä kuvia, näitä oli kiva katsella koska en juuri koskaan saa meistä yhteiskuvia. Ulkona teimme erilaisia variaatioita ohituksista, Nana ei kertaakaan haukkunut kenellekään ja teki hyvää duunia Elinankin kanssa kun annoin välillä koiran hänelle. Vähän se tietysti tuijotteli minun perääni, mutta täytyy kyllä sanoa että olin positiivisesti yllättynyt sen käytöksestä. Nana kun on vähän sellainen koira, ettei se välttämättä motivoidu tekemään muiden kanssa.

Teimme myös sellaista, että pujoteltiin eri houkutusten (leluja, ruokaa, lihalientä ja verta pulloissa) ohi, Nana oli superhieno. Onnistuin jotenkin joko itse potkaisemaan kumoon tai sitten ohjaamaan Nanan yhtä namikuppia päin. Namit lensivät ympäriinsä, mutta Nana ei koskenut niihin kun kielsin, ja se jopa malttoi maata paikalla sen aikaa että sain namit kerättyä takaisin kippoon. Tuo nyt ei välttämättä kaikkien koirien kohdalla ole mikään superhieno suoritus, mutta Nana on niin uskomattoman ahne että olin ylpeä siitä.

Lopuksi tehtiin vielä paikallaoloa, se sujui ihan hyvin. Nanalla ei sinänsä ole ongelmaa maata paikallaan, ongelma tulee siinä vaiheessa kun minun pitäisi palkata sitä. Se nimittäin nousee melkein aina ylös kun laitan käden taskuun/namipussiin... No, onneksi Mea neuvoi todella selkeän ja hyvän tavan lähteä kitkemään sitä ongelmaa joten eiköhän tämä tästä. Tuli kyllä hinku päästä johonkin tokotreeneihin, toivottavasti meidän treenimme saadaan taas käyntiin Oulunkylässä.