Maaliskuu on jo edennyt huolestuttavan lähelle puoliväliä, mutta blogissa on ollut hyvin hiljaista. Syy on niinkin yksinkertainen, että olen maannut viikon sängyssä. Ihmettelin heikkoa oloani ja poikkeuksellisen korkeaa kuumetta niin kauan, että useat kavereistani olivat jo ehtineet ehdottaa lääkäriin menemistä. Kun eilen vihdoin suuntasin terveysasemalle, sain tietää että minulla on keuhkoputkentulehdus. Olo parani jo heti eilen illalla kun aloitin antibioottikuurin, eikä kuume toistaiseksi ole noussut.
Olin kuitenkin monta päivää yli 39 asteen kuumeessa, joten aion ottaa rennosti ja rauhassa antibioottikuurin loppuun asti vaikkei kuume enää nousisi. En ole tietenkään pystynyt viemään Nanaa lenkeille, mutta onneksi on ihania perheenjäseniä ja ystäviä. Nanasta ihan selvästi huomaa miten se on ollut huolissaan minusta, se kulkee koko ajan tasan siellä missä minäkin vaikkei normaalisti niin teekään. Lisäksi se on viettänyt kaikki päivät ja yöt nukkuen ihan kiinni minussa, hassu koira.
Minulla ei ole nyt mitään hienoja kuvia tähän hätään edellä mainituista syistä, mutta laitoin pari kesäkuvaa vuodelta -12, koska kun ulos katsoo niin siellähän on melkein kesä! Ja on täysin toisarvoista että ensi viikolla ainakin täällä on taas +1°...
Voi toi eka kuva on niin Nana, ihana lerppukorva :') Onks toi labbis Tauski?
VastaaPoistaKiitos :) On, se on vaan niin lapsi et se näyttää oudolta :D
PoistaVoi ei toivottavasti paranet pian!:) Mulla oli pienempänä melkein joka talvi jonkunlainen keuhkoputkentulehdus mutta ei niitä oo tullu piiitkään aikaan. Silti muistan miten inhottavaa oli sairastaa niin pitkään yhteen menoon :s
VastaaPoistaJoo no nyt alkaa elämä taas voittaa :) Hyi kamala, ei kuulosta kivalta :( Onneks ei oo enää ollut, koska toi oli kyllä aika kamalaa indeed...
Poista