Ai että, tänään oli niin hauska ja hyvä päivä että haluan kirjoittaa. En oikeastaan koe tarpeelliseksi niinkään eritellä syitä päiväni erinomaisuuteen. Lähinnä inspiroiduin ajattelemaan vähän jotain ja yritän vältellä huomisen äikänesseen suunnittelua.
Minulla on ihan hirveä kiire koko ajan nyt parin viikon ajan, stressaan koulu- ja soittojutuista, tuntuu että en ehdi tehdä mitään niistä asioista joista pidän. En ehdi kävellä Nanan kanssa (kiitos isä ja Elina!), en ehdi tallille, en ehdi nähdä kavereitani, en ehdi yhteislenkeille, en ehdi lukea hyviä kirjoja, en ehdi olla yksin ja hengittää.
Tänään kuitenkin huomasin, että
1. Vaikka en ehtisi nyt vähään aikaan tehdä niin paljon asioista joista pidän, se ei haittaa koska nämä asiat eivät mihinkään katoa ja voin palata niiden pariin kun pahimmat kiireet hellittävät.
Mutta toisaalta myös, että
2. Niille hyville ja rentouttaville jutuille on ihan pakko löytää edes joku rako jostain välillä, koska muuten ei jaksa.
Tämän jokseenkin mahdollisesti sekavan tajunnanvirtapostauksen myötä siirryn takaisin stressaamaan huomista äikänkoetta ja kaikkea muuta mahdollista, toivottavasti muilla on rentouttavampi sunnuntai-ilta. Muistakaa hengittää!
Hyh, tää on tuttu tunne. Varsinkin nyt kun kaikkia koulujuttuja on pakkautunut tähän loppulukukauteen ja pitäisi vaan jaksaa puristaa itsestään vielä vähän lisää. Mutta hei, ihan pian alkaa kesäloma ja vapaus!
VastaaPoistaJep, onneksi! :D
Poista