Yes you're lovely, with your smile so warm

Ihan aluksi haluan tässä todeta, että minä näytän aina tältä, tai jopa pahemmalta. Kuvasta kiitos (..? ei ehkä kiitos, mutta kuitenkin kunnia) Tiialle.

Meillä oli kuitenkin tämän viikon torstaina ja perjantaina wanhojen tanssit, joten sitten ehkä näytin vähän tältä. Kaikista lopuista postauksen kuvista kiitos siskolleni Katrille!

Oli ihan mielettömät kaksi päivää. Torstaina 13. päivä suuntasin aamupäivällä Timon ja Tarmon omistajan kämpille juuri tuon ylimmän kuvan näköisenä. Paikalle saapuivat veljeni tyttöystävä Katriina, joka laittoi hiukseni. Timon ja Tarmon omistaja Reetta meikkasi minut, hyppäsin mekkoon ja niinpä pääsin lähtemään tanssipaikalle. Unohdin tanssikenkäni (joita en ollut kokeillut kertaakaan, tietenkään) Reetalle, mutta äitini toi ne minulle sopivasti puoli tuntia ennen tanssien alkamista.

Olin stressannut niin paljon noita tansseja, mekkoa, kaikkea. Kun lopulta torstaina tanssiaiset alkoivat, kaikki tapahtui kovin äkkiä ja tuntui kuin tansseissa olisi melkein puolentoista tunnin sijaan kestänyt ehkä kymmenisen minuuttia. Oli huippukivaa tanssia, onnekseni parini Janne osasi kaikki tanssit hienosti joten en ollut pulassa vaikken todella osannut kaikkea ihan täydellisesti... Toisen hakuvalssin tanssin ihanan kaverini Elinan kanssa, joka onneksi omista wanhoistaan huolimatta pääsi katsomaan ja tietysti toisen isäni kanssa. Torstain tanssien jälkeen kävimme vielä kaikki tanssijat yhdessä hienolla illallisella.

Ystävänpäivänä meillä oli taas tanssit, se ei enää jännittänyt niin paljon. Kaikki sujui taas hienosti, mekollekaan ei (onneksi) käynyt mitään. Lähdimme kaveriporukalla käymään Helsinginkadun filharmonikkojen konsertissa illalla. Siellä oli niin uskomattoman kaunista musiikkia, että wanhojen jatkot jumputusmusiikkineen jäivät auttamatta toiseksi. Pyörähdimme sielläkin toki illalla, oli kyllä hauskaa nähdä vielä kaikki tyypit. Ja oli iloinen yllätys kun veljeni Lennon Show more love-biisi alkoi soida. Mukavan kotimatkan jälkeen taisin olla joskus kahden maissa jo kotona. Olen onnellinen, että tanssin wanhat vaikken olisi ikinä uskonut niin tekeväni. Toisaalta olen onnellinen myös siitä, että nyt ne ovat ohi :D

Manu-vehnäterrieri on yhä täällä, mutta minulle valitettavasti nousi tänään kuume. En tänään tehnyt kuin kaksi lyhyehköä lenkkiä koirien kanssa, mutta onneksi on isä joka voi hoitaa koiria puolestani. Tavallaan minua harmittaa olla kipeänä näin hiihtolomalla, vaan toisaalta on ihan mukavaa "hyvällä syyllä" maata koko päivä sohvalla Nanan kanssa ja tuijottaa Gossip Girliä. Toivottavasti en ihan koko lomaa sairasta. Siihen asti kun paranen, blogissakin luultavasti on hiljaista. Pakko vielä laittaa loppuun kuva mun kampauksesta, se oli niin upea. Ja onneksi kesti erinomaisesti torstai-aamupäivästä hyvin aikaiseen lauantaiaamuun.