Tsaari oli seurana, kun hoidin viikon verran kaverini leonberginkoira Kyöstiä ja kultainennoutaja Namua. Joukon jatkona ja neljäntenä elukkana oli vielä perheeseen vastikään muuttanut Kelmi-kissa, joten meininkiä riitti. Hyödynsin aktiivisesti tarjolla ollutta autoetua; kävimme koirien kanssa talomuseo Glimsin tiluksilla katsomassa lampaita ja kanoja (Kyösti oli innokkain), Nuuksiossa uimassa (kaikki kolme olivat innokkaita) ja yhteislenkeillä aiemmissa kuvissa esiintyneiden Naava-beauceronin, Kössi-, ja Harri-labradorinnoutajien kanssa. Vaikka viikko oli antoisa, en usko, että ihan heti haluaisin kolmea koiraa itselleni.
Olen onnellinen, että juuri Tsaari toimittaa spanielinvirkaa meillä kotona. Elämä ilman Nanaa on alkujärkytyksen jälkeen alkanut sittenkin oletetusti tuntua elämisen arvoiselta. Ilman koiraa oleminen ei kuitenkaan kutsu minua lainkaan, vaikka koiratta eläminen olisi tietysti helpompaa. Tsaarin oikeat omistajat ja vanhempani onneksi hoitavat mielellään koiraa, joten pääsen toisinaan toteuttamaan itseäni myös ilman spanieliseuraa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti