maanantai 15. joulukuuta 2014

This is far from over

Nyt päättynyt tauko ei suinkaan ole seurausta koirajuttujen loppumisesta eikä niiden vähenemisestä elämässäni. Kun ei ole ollut valoa eikä intoa ottaa kuvia, ovat postauksetkin jääneet kirjoittamatta. Blogi on pyörinyt mielessä aina välillä, ja nyt totesin että on hyvä aika palata tänne. Vietin viime viikon kokonaan netitöntä elämää. Kun en voinut kirjoittaa tänne, alkoikin postauksen väsääminen välittömästi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta. Mitä Koiratädin ihmemaassa sitten on tapahtunut tauon aikana? Kaikkea ja ei mitään, elämää.


Aloitetaan kuulumiskierros Nanasta, sille kuuluu ja on koko ajan kuulunut hyvää. Ainoa kurja juttu on että Nanalle tuli korvatulehdus. Siihen käytiin hakemassa tipat lääkäristä. Samalla Nana rokotettiin ja tarkastettiin muutenkin, korvia lukuunottamatta kaikki hyvin. Se sai kehuja kiltistä luonteestaan. Nana on elellyt normaalia arkielämää, ollut mukana mökillä ja tallireissuilla, nauttinut pitkistä kävelylenkeistä kahdestaan minun kanssani ja käyttäytynyt mitä kärsivällisimmin vaihtuvien hoitokoirien suhteen.


Olen ulkoiluttanut paljon naapurustomme koiria, tietysti yhdessä Nanan kanssa. Lenkeillämme ovat kulkeneet mukana niin ylemmissä kuvissa esiintyvä walesinspringerspanieli Charlie, unkarinvizsla Bátor, saksanpaimenkoira Ilo, isovillakoira Iines kuin parsonrusselinterrieri Hupikin - onneksi eivät sentään kaikki samalla kertaa. Hupin kanssa Nana on jopa innostunut leikkimäänkin.

Bátor lenkillä
Edellisessä postauksessa mainitsemani Tino-saksanpaimenkoiran kävin viemässä ulos ilman Nanaa, meillä oli mielettömän nostalginen ja mukava lenkki. Tino tunnisti minut ihan selvästi ja oli juuri se sama hieno koira jollaisena sen muistinkin.

Milo-bordercollie vietti täällä viikon, mutta siitäkään en saanut yhtään kuvia otettua. Viime aikoina Milo on rauhoittunut, lopettanut hihnassa vetämisen, saanut massaa - sanalla sanoen aikuistunut. Mukana menossa ovat enemmän ja vähemmän olleet myös kaverini berninpaimenkoira Timo, sekä heidän naapurissaan asuva Espanjan-rescue Tigre. Tigre on hurjasta ulkonäöstään huolimatta todella tasapainoinen ja kiltti koira. Siitä ja Timosta on tullut ihan parhaat kaverit: niillä on todella hyvät leikit yhdessä eikä kukaan ole koskaan nähnyt niiden rähjäävän toisilleen. Nana muuttuu ihan huomaamatta pikkukoiraksi, kun sen laittaa niiden kahden viereen.

Tigre


Näin lukuvuoden päätteeksi sitä alkaa olla väsymystä liikkeellä melkein kaikkien keskuudessa ja kaikkien juttujen suhteen. Itse olen kuitenkin selvinnyt aika hyvin pimeydestä ja harmaudesta huolimatta. Siinä ovat auttaneet parhaat ystävät, omien tunteiden ja epätäydellisyyden hyväksyminen, tuntemattomien ihmisten ystävällisyys, teatteri, konserteissa käyminen ja esiintyminen, musiikki, sekä tietenkin eläimet.

Wäiskiä moikkaamassa Kylmälässä


8 kommenttia :

  1. Wau, en yleensä innostu molossityyppisistä koirista, mut toi Tigre on tosi makee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on! Ja niiin kiva koira, Nana alko peloissaan rähjätä sille kun ne ekan kerran tapas, Tigreä vaan nauratti

      Poista
  2. Upean näköinen tuo Tigre! Kivaa, kun pitkästä aikaa tuli sultakin postausta :-)
    Melkein ehdin jo huolestua, että ootko bloggaamisesta luopumassa kokonaan, kun yleensä oot ollu niin aktiivisesti päivittämässä!
    Mutta tosiaan, meillä samaa vikaa. On niin pimeää ja loskaista ulkona, ettei paljon kuvia saa otettua :/
    Ja koska kuvatonta postaustahan ei voi tietty tehdä, niin on inspis kirjoittamiseenkin vähän hukassa :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) Kiva kun jaksat käydä lukemassa! Haha en sentään :D Jep, tää vuodenaika on vähän hankala... Onneksi päivä alkaa pidentyä ihan kohta

      Poista
  3. Ohhoh, onpas Charlie taas kasvanut! Sun elämä kuulostaa ihanan koirarikkaalta, kun oot tekemisissä noin monien ja erilaisten koirien kanssa :) Kiva saada sut takasin netin pariin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Hämmästyn joka kerta kun haen sen ulos; aina on tullut lisää pituutta jalkoihin :D Koirarikasta tämä on kyllä ollut, välillä on pitänyt ihan keskittyä siihen että on jäänyt aikaa myös Nanan kanssa kahdestaan hengailulle. Jee kivaa olla takaisin:)

      Poista
  4. Voi kun on kivoja koirakavereita sulla ja ihana Nana! Mullakin jääny kuvailu ja postailu (taas), joskin nyt on kyllä ihan syystäkin. Viima sai pahan suolitukoksen muutama viikko sitten ja se leikattiin, auto on ollut yhteistyökyvytön ja työssäoppiminen navetalla vie loput ajasta. Ehkäpä tästä nyt joululoman jälkeen aktivisoituu blogirintamalla, kun saa levähdettyä ennen viimeistä kuukautta navetassa :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Oi kamala, onneksi Viima selvisi koettelemuksestaan! Olisi kiva lukea taas uutta postausta sultakin, toivottavasti löydät jostain aikaa kirjoitella ja ottaa kuvia jossain vaiheessa :)

      Poista