Find something different to try

Tiian pikkukettu tuli tänne viikonlopuksi hoitoon, ja vaihdossa Nana lähti Tiialle. Vaihdoimme koiria viimeksi vuosi sitten syyskuussa, ihan vain huvin vuoksi. En edes muista kumman idea se oli. Silloin totesimme että kaikilla oli hauskaa ja että tämä pitää tehdä toistekin. No, nyt sitten yli vuotta myöhemmin viimein saimme aikaiseksi vaihtaa taas koiria. Kävin perjantaina viemässä Nanan Vantaalle Tiian hellään huomaan ja minulle tuli tietysti heti ikävä seniorispanieliani. On todella outoa, että kotona on koiria mutta ei Nanaa. 

Sofi on mielettömän hieno koira, se on todella herkkä ja kuuliainen, osaa kuunnella mitä sille sanotaan, mutta myös ajatella itsenäisesti ja tehdä omia päätöksiä. Tiia oli etukäteen varoittanut minua, että Sofi ei enää pidä valokuvattavana olemisesta. Aluksi se olikin kovin luimukorvainen eikä sitä olisi voinut vähempää kiinnostaa kuvattavana oleminen. En ihan tiedä mitä tapahtui, mutta jotenkin sain sen kuitenkin lopulta innostumaan ideasta ja pian se jo poseerasi kuin vanhoina hyvinä aikoina.

Emme tehneet viikonlopun aikana mitään ihmeellistä, nautimme kiireettömyydestä ja pitkistä lenkeistä koirakavereiden kanssa. Mukana menossa olivat Sofin lisäksi Tigre ja Timo naapurista, sekä tänne yökylään saapunut norfolkinterrieriherra Cola. Kuljin perjantai-iltana täyden koirapuiston ohi kolmen koiran kanssa. Täkäläisiä koiranomistajia hieman huvitti heidän huomatessaan, että minulla on koiria vaikka muille jakaa, vaikka omaa koiraa ei näy missään.

On virkistävää vaihtelua olla välillä erossa Nanasta. Myös Sofin kuvaaminen Nanan sijasta tuntuu huomattavasti innostavammalta. Huomaan kuitenkin aina hoitokoirien kohdalla, kuinka rakas se oma koira onkaan. Nana ei osaa juuri mitään hienoja juttuja, se kerjää ruokaa, vetää hihnassa eikä ole edes kovin tottelevainen. Olenkin alkanut vähän soveltaa siihen suutarin lapsilla ei ole kenkiä–ajattelua: kautta aikojen olen ulkoiluttanut, kouluttanut ja hoitanut niin monia koiria, että oman kohdalla en jaksanutkaan olla enää niin tarkkana. Nana on kuitenkin ihan ehdottomasti rakkain kaikista, vaikka se ei niin kovin taitava tai hyvin käyttäytyvä olekaan.

Kaavailimme jo vähän seuraavaa koirien vaihtoa tammikuulle, saa nyt nähdä onnistuuko se. Mutta toivottavasti onnistuu, tekee hyvää olla hetki erossa omasta koirasta. Tauon jälkeen arjen sujumista sen oman koiran kanssa osaa arvostaa ihan eri tavalla ja kaikkia niitä pieniä asioita, joiden vaivattomalle hoitumiselle sokeutuu jos ei joudu koskaan pysähtymään ja miettimään asiaa. 

En ihan edes tajua miten Tiia suostuu ottamaan Nanan, mutta ilmeisesti heillä on ollut oikein hauskaa Nanan kanssa. Minä otan viikonlopuksi Sofin Nanan tilalle milloin vain. On kovin hienoa kun välillä saa ulkoiluttaa koiraa joka ei sinkoa tuntemattomille teille vapaaksi päästyään, osaa ohittaa muut koirat ja jopa kuuntelee mitä sille sanotaan. Hieno pikkukettu <3