Vihdoinkin kuvia ja päivitystä

Täällä asuu tiistaihin asti keskiviikkona saapunut vehnäterrieriuros Vili. Blogin vanhemmat lukijat muistanevat kesältä tämän hienon koiran. Se oli meillä heinäkuussa viikon verran hoidossa ja tuli nyt taas. On aina hauskaa saada sama kerta monta kertaa hoitoon, silloin on helppoa toimia sen kanssa kun koira ja sen tavat ovat tuttuja. Vili on ihanan helppo hoitokoira, ja harvinaisen siitä tekee se, että jopa Nana tuntuu aidosti pitävän Vilistä.

Keskiviikkona Tiia oli meillä käymässä Sofin kanssa, ehdimme viedä koiratkin lenkille. Otimme Timon mukaan, ja niinpä meillä oli neljä koiraa. Oli jo ihan pimeää siinä vaiheessa kun ehdimme ulos, joten kuvien ottamisesta ei oikein tahtonut tulla mitään. Otin kuitenkin pari kuvaa.

Eilen, lauantaina, oli oikein hauska päivä. Aamulla kävin lenkillä koirien kanssa kaikessa rauhassa, kävelimme ainakin tunnin. Otin metsässä muutamia mielestäni melko onnistuneita kuvia koirista, lenkki oli todella mukava.

Seuraavaksi lähdin tallille kuvaamaan kaverini Ronjan tuntia, Vili ja Nana saivat jäädä kotiin. Tallilla oli kuitenkin koiria, ja koska minä en ole heppatyttö, keskityin koirien enkä hevosten kuvaamiseen. Nuo koirat ovat isä ja poika, ja onhan niissä kyllä samaa näköä.

Tallilta kotiuduttuani käytin koirat lyhyesti ulkona, en todella ehtinyt edes ajatella mitään valokuvaukseen viittaavaakaan. Sen tehtyäni lähdin Helsinkiin tapaamaan Tampereella asuvaa kaveriani Ilonaa, kävelimme ympäriinsä ilman päämäärää. Oli todella hauskaa nähdä pitkästä aikaa, mutta ikävä kyllä emme ehtineet kävellä kovin pitkään. Ilonan piti nimittäin lähteä viemään koira lenkille ja minulla oli vielä pikkujoulut Tikkurilassa joihin suuntasin seuraavaksi. 

Kuuden tunnin ajan istuskelin ja juttelin mukavien ihmisten kanssa joista en tuntenut ennalta kuin pari. En muista ikinä olleeni noin mukavissa pikkujouluissa, ei harmittanut yhtään vaikka pääsin vasta vähän ennen kolmea nukkumaan. Joskus minuun iskee tuollaisissa sosiaalisissa tilanteissa tunne, jota kutsun sosiaaliseksi angstiksi: ajattelen että kaikilla muilla on kivaa ja minulla ei, alkaa ahdistaa ja inhoan itseäni ja maailmaa. Eilen mistään tuollaisesta ei ollut puhettakaan, erittäin onnistunut ilta.