I tried to be chill but you're so hot that I melted

Suureksi iloksi ja riemukseni äiti löysi tänään yhden kadonneista muistikorteista ja kävin kahdeksan aikaan ilalla ottamassa pari kuvaa Milosta pihalla. Olin vähintään hiukan skeptinen sen suhteen millaisia kuvia tuolla ulkona pimeässä enää saa, mutta olosuhteet huomioon ottaen olen näihin tyytyväinen. Tulin siihen lopputulokseen ettei asioista joihin voi vaikuttaa kannata ottaa stressiä, pitää vain sopeutua. Niinpä lopetan tästä hetkestä eteenpäin siitä valittamisen että on liian pimeää ja alan opetella pimeässä kuvaamista. 

Kävimme Milon ja Nanan kanssa ihan lenkilläkin, mutta liikekuvista en pimeässä edes haaveile joten en ottanut kameraa mukaan. Olen aina ollut sitä mieltä, että Nana on nopea, mutta se ei ole kyllä mitään Miloon verrattuna. Se juoksee irti päästyään ihan käsittämätöntä vauhtia, toisen riemua on ilo katsoa. Milo on meillä perjantaihin asti, toivottavasti ehdin ottaa siitä paljon paljon kuvia :)