The average dog is a nicer person than the average person

Kaverini Maarian suloinen westie Elsa saapui tänne vuoden viimeisenä päivänä ja kotiutuu loppiaisena. Eilen se oli mukanani kun kävimme Ruoholahdessa vaarimme luona syömässä ja viihtyi erinomaisesti. Kävin myös kävelyttämässä siskoni kämppiksen Taavi-borderterrierin ja kaksi sinisiin takkeihin puettua pikkukoiraa jaksoivat hymyilyttää ihmisiä. Nana joutui jäämään kotiin, mutta onneksi isä vei sen illalla yksin pitkälle lenkille. Eilen olin myös reipas ja leikkasin molempien koirien kynnet vaikka Elsalla olikin asiasta vähän eriäviä mielipiteitä.

Varsinkin eilen keskustassa kävellessäni huomasin, että pikkukoira on kyllä näppärämpi kuin iso tai edes keskikokoinen. Ihmiset eivät pelkää sitä, se ei vie tilaa ja on mahdottoman söpö. Toisaalta en kyllä ikinä koskaan halua koiraa jota joutuu pukemaan, enkä myöskään haukkuherkkää otusta. No, siihen että saan toisen koiran on vielä niin kauan aikaa, että minulla on hyvin aikaa miettiä millaisen koiran haluan.

Koirien valokuvaaminen on tällä säällä todella masentavaa, valoa ei ole tarpeeksi ja jos onkin, se on tasaisen harmaata ja tylsää. Onneksi päivä on alkanut jo pidentyä! Jos tulisi edes lunta maahan, koirien kuvaamisessa olisi edes vähän jotain ideaa. No, ei auta valittaa, ei se mitään auta. Onneksi nelijalkaisten ystävien kanssa voi tehdä muutakin kuin ottaa niistä kuvia :D Tänäänkin olemme käyneet jo kolme kertaa ulkona, olen harjannut molempia otuksia ja nukuimme kolmistaan samassa sängyssä päiväunetkin.